Asfaltoidun tieverkon määrää on jälleen esitetty laskettavaksi säästökeinona. Suomen talous on nyt ja lähitulevaisuudessa tiukka, joten kaikki keinot ansaitsevat tarkastelun. Rahasampoa ei kuitenkaan löydy asfaltin alta.
Suomen väyläverkon korjausvelan arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 4,3 miljardia euroa, josta tieverkon osuus on noin 2,6 miljardia. Ensi vuodesta alkaen sen rahoitus tulee laskemaan kehysminimiin, kun hallituksen myöntämä kertaluontoinen rahoitus lakkaa. Väyläviraston mukaan rahoitus tulee riittämään ainoastaan priorisoitujen pääväylien ylläpitoon. Keski- ja vähäliikenteiselle verkolle varat eivät riitä.
Näin jatkuvasti muodostuva korjausvelka ohjataan seutu- ja yhdysteihin, joita on kilometreinä paljon, mutta joiden liikenne ei ole vilkasta. Tämän joukon aivan vähäliikenteisimmät asfaltoidut tiet ovat sellaisia, joiden kohdalla voidaan harkita kannattaako tie muuttaa soratieksi.
Ongelma on kuitenkin siinä, että näissä teissä ei ole säästettävää. Vähäliikenteisimpiin teihin ei nykypäätöksillä käytetä eikä tulla käyttämään rahaa pitkään aikaan. Jopa vanhan, murenevan asfalttikerroksen poistaminen ja tiepohjan rakenteen kunnostaminen soratieksi maksaa. Säästökeinona asfaltin rullaus nykytilanteessa on siis negatiivinen ja pidemmässä juoksussakin hyvin rajallinen.
Arvioidessa tien tulevaisuutta tulee huomioida tien rakennusympäristöä sekä tien tulevaa käyttöä.
Hyväkuntoinen soratie voi todella palvella käyttäjiään paremmin kuin elinkaarensa lopussa oleva asfaltti. Arvioidessa tien tulevaisuutta tulee kuitenkin huomioida tien rakennusympäristöä sekä tien tulevaa käyttöä. Liikkuuko tiellä esimerkiksi maa- ja metsätalouden takia raskasta liikennettä? On myös huomioitava, että soratie vaatii asfalttitietä enemmän ylläpitoa. Soratie ei kestä unohtamista 20 vuodeksi.
Eduskunnan Liikenne12 -selonteossa ennustetaan korjausvelan kasvavan nykyisellä rahoituksella 6–8 miljardiin euroon seuraavan kymmenen vuoden aikana, riippuen saavatko väylät lisärahoitusta vuodesta 2030 alkaen. Tuon kokoinen korjausvelka ei olisi enää haitta, vaan se olisi este useamman teollisuudenalan kuljetuksille, ruokahuollolle ja maanpuolustukselle.
Metsäteollisuus ry kannattaa riittävää väylänpidon rahoitusta uuden korjausvelan torjumiseksi ja vähäliikenteisen tieverkon huomiointia huoltovarmuuden turvaamiseksi. Väyläverkkoamme koskevassa päätöksenteossa on aina huomioitava liikennemäärän lisäksi kuljetusten merkitys.
