Moni asia selvenee, kun siihen tutustuu käytännössä. Metsäteollisuus vei syyskuun puolivälissä sidosryhmänsä retkelle tutustumaan alan ajankohtaisiin ympäristöteemoihin. Ympäristöaiheisia retkiä on järjestetty jo neljänä vuonna – ensiksi metsäympäristöasioihin tutustuen, mutta kahtena viime vuonna myös tehtaiden ympäristöasiat mukaan sisällyttäen.

Kerromme retkillä sidosryhmillemme, kuten päättäjille, virkamiehille ja luontojärjestöille, kuinka ympäristö- ja vastuullisuusasioita metsäteollisuudessa hoidetaan käytännössä. Haluamme avata keskustelua ajankohtaisista teemoista ja saada sidosryhmiltämme palautetta ja uusia ideoita tekemiseemme. Tänä vuonna retken teemoina olivat eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus ja teollisuuden sivuvirtojen hyötykäyttö.

Metsänkasvatus ei ole mustavalkoista

Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus on ollut jo useamman vuoden ajan kiihkeän debatin aiheena metsäalalla. Menetelmän vannoutuneimmille kannattajille eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus näyttäytyy oikotienä onneen: metsäluonto kukoistaa, maisema säilyy retkeiltävänä ja tulovirta metsänomistajalle on tasainen. Vastustajat taas pitävät eri-ikäisrakenteista kasvatusta epävarmana puuhasteluna, jolla pahimmillaan pilataan hyvä metsä vuosikymmeniksi.

Retkellä valotettiin teemaa tutkijan ja kasvatustapaa harjoittavan metsänomistajan näkökulmasta. Selväksi tuli, että eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus ei mille tahansa metsäkuviolle sovi eivätkä luontoarvotkaan tule menetelmän myötä kaupan päälle ilman erityistä huomiota, mutta mahdollisuuksia kasvatustavan lisäämiseen suomalaisessa metsätaloudessa ehdottomasti on. Parasta olisikin tarkastella asiaa vähemmän mustavalkoisesti.

Mikäli metsän rakenne tarjoaa jo valmiiksi hyvät edellytykset eri-ikäisrakenteiselle kasvatukselle ja kasvatustapa sopii metsänomistajan tavoitteisiin, kannattaa kasvatusmenetelmä valita avoimin mielin. Toimintatapoja ei tarvitse kerralla muuttaa koko metsätilalla, vaan eri-ikäisrakenteista kasvatusta voisi kokeilla esimerkiksi puronvarressa tai muussa arvokkaassa kohteessa, jossa saavutettavissa olisi etuja ekologiseltakin kannalta. Metsäteollisuusyritykset ovat kouluttaneet henkilöstölleen eri-ikäisrakenteisen kasvatuksen menetelmät, joten osaamista kyllä on.

Kiertotalous tarvitsee oivalluksia

Tehdaspuolella teemana oli erittäin ajankohtainen kiertotalous ja tehtaiden sivuvirtojen hyödyntäminen. Kaltaisestani metsäekologista kiertotalous on aina tuntunut hieman abstraktilta ja vaikeasti lähestyttävältä asialta. Assosiaatiot ovat liittyneet lähinnä palautuspulloihin tai vielä abstraktimpaan cleantech-käsitteeseen, eikä ympäristöasiantuntija-kollegan innostus tuhkan hyötykäytöstä tai lietteiden maanparannusominaisuuksista oikein ole tarttunut. Retkellä kuitenkin silmät avautuivat – tätähän tämä kiertotalous on!

Vierailimme Stora Enson Anjalankosken tehtaalla, jossa opimme, että metsäteollisuuden sivuvirtoina, siis itse tuotteiden valmistuksen ohessa, syntyy esimerkiksi kuitulietteitä. Jätettä sivuvirrat eivät kuitenkaan ole, vaan mahdollisuus uudenlaiseen, innovatiiviseen yritystoimintaan ja entistä järkevämpään raaka-ainekiertoon.

Tehtaalta suuntasimme pellolle, jossa parhaillaan oli käynnissä maan viljelyominaisuuksia parantavan rakennekuidun levitys. Raaka-aineena tässä luomutuotannonkin vaatimukset täyttävässä maanparannusaineessa oli käytetty metsäteollisuuden sivuvirtana syntynyttä kuitulietettä. Tuotantolaitos oli ohjannut itselleen tarpeettoman materiaalin jalostettavaksi Soilfood-yritykselle, jonka käsissä siitä oli syntynyt uusi tuote, jolla on arvonsa ja markkinansa.

Siinä elimäkeläisellä pellolla ahkeroivaa traktoria katsellessani kiertotalous konkretisoitui silmieni edessä. Ensin on metsä ja siellä vastuullisesti tuotettu puuraaka-aine, sitten puuta käyttävä tuotantolaitos ja siellä syntyvät tuotteet, ja lopuksi ollaan pellolla, jossa alun perin metsästä tullut kuitu on nyt varmistamassa, että ensi keväänä oraat taas nousevat ravittuina hyvästä maasta. Aikanaan pellolta korjataan ruoka, jonka syö ehkä se metsänomistaja, jonka metsästä raaka-aine taas lähtee jatkamaan kiertoaan…

Tällaista kekseliästä ja rohkeaa yritystoimintaa teollisuuden ravinnevirtojen ja sivutuotteiden hyötykäytön tapaan soisi näkevänsä jatkossa enemmänkin. Panostuksia T&K-toimintaan tarvitaan eikä turha sääntely saa muodostua innovaatioiden esteeksi. Eri alojen toimijat kannattaa tuoda yhteen, jotta synergiat tulevat näkyviksi, uudet ideat pääsevät sinkoilemaan ja kiertotalous konkretisoitumaan teoiksi.