Puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartta julkaistiin vuonna 2023. Julkaisu on matkan varrella saanut paljon huomiota. Eikä syyttä, se on kansainvälisestikin vertailtuna edelläkävijä niin toteutuksensa kuin sisältönsä puolesta.
Samalla se oli kuitenkin vain osa tarinaa. Metsien monimuotoisuuden turvaaminen ei alkanut siitä eikä varsinkaan loppunut siihen. Tiekartta on yksi kehityksen etapeista ja samalla lupaus tulevasta.
Tiekartan ytimessä on yhteinen tahtotila. Metsäalalla, jos missä, ymmärretään, että metsäluonnon monimuotoisuus on metsäbiotalouden perusta. Tämä ei ole uusi oivallus, vaan näkymä, joka perustuu vuosikymmenten aikana tehtyyn työhön ja karttuneeseen tietoon. Suomessa metsien käyttö ja hoito ovat muovanneet metsäluontoa pitkään, ja samalla on rakennettu ainutlaatuinen tietopohja luonnon tilasta ja sen muutoksista.
Juuri tässä piilee suomalaisen metsäteollisuuden työn erityisyys. Meillä monimuotoisuuden kehitystä ei arvioida pelkästään yksittäisten havaintojen tai rajattujen tutkimusten perusteella, vaan laajan, pitkän aikavälin mittaus- ja seurantadatan pohjalta. Valtakunnan metsien inventointi, kasvillisuusinventoinnit sekä uudemmat kaukokartoituksen ja metsäkoneiden tuottamat aineistot antavat poikkeuksellisen kattavan kuvan siitä, miten metsäluonnon keskeiset rakennepiirteet ovat kehittyneet ja mihin suuntaan olemme menossa.
Eikä data valehtele: pitkäjänteisellä työllä on saatu aikaan myönteistä kehitystä. Puuston määrä on kasvanut, monimuotoisuudelle tärkeissä rakennepiirteissä on tapahtunut edistystä ja myös aluskasvillisuudessa on nähtävissä positiivisia trendejä. Samalla tiedämme, että työtä riittää. Kaikki kehitys ei ole mennyt haluttuun suuntaan, ja osa monimuotoisuudelle tärkeiden piirteiden tukeminen vaatii edelleen määrätietoisia toimia.
Monimuotoisuustiekartta tehtiin alusta lähtien metsäalan arki mielessä. Sen 5+5-ratkaisumalli kokoaa yhteen konkreettiset keinot, joilla monimuotoisuutta voidaan vahvistaa, sekä tekijät, jotka mahdollistavat työn jatkuvan kehittämisen. Kyse ei ole yksittäisistä toimenpiteistä, vaan kokonaisuudesta, jossa metsänhoidon käytännöt, teknologinen kehitys, yhteistyö ja tiedon hyödyntäminen kulkevat käsi kädessä.
Tätä työtä tukevat myös Metsäteollisuus ry:n kokoamat käytännönläheiset oppaat ja koulutussisällöt. Esimerkiksi pienvesioppaassa kootaan yhteen konkreettisia keinoja huomioida purot, lähteet ja muut herkät elinympäristöt metsätalouden arjessa. Vastaavasti säästöpuukurssi vahvistaa ymmärrystä siitä, miten yksittäisillä valinnoilla – kuten säästöpuiden määrällä, laadulla ja sijoittelulla – voidaan vaikuttaa merkittävästi metsäluonnon monimuotoisuuteen.
Parhaillaan valmisteilla oleva tiekartan väliraportti nostaa esille jäsenyritystemme monimuotoisuustyöstä konkreettisia esimerkkejä.
Kokonaisuutta viedään käytäntöön määrätietoisin ottein. Parhaillaan valmisteilla oleva tiekartan väliraportti nostaa esille jäsenyritystemme monimuotoisuustyöstä konkreettisia esimerkkejä. Nämä caset osoittavat, miten tiekartan tavoitteet jalkautuvat arkeen: millaisia käytännön ratkaisuja, toimintamalleja ja hankkeita yrityksissä on jo käynnissä monimuotoisuuden edistämiseksi.
Tämä on tärkeää kahdesta syystä. Ensinnäkin se tekee näkyväksi, että monimuotoisuustyö ei ole pelkkää tavoitteenasettelua, vaan täynnä konkreettisia tekoja. Toiseksi se auttaa meitä oppimaan toisiltamme ja tunnistamaan, missä voimme vielä parantaa.
Monimuotoisuustiekartta on alusta asti ollut myös kutsu yhteistyöhön. Metsäluonnon tilaan vaikuttaminen ei ole yhden toimijan tehtävä, vaan vaatii laajaa vuoropuhelua ja yhteistyötä metsänomistajien, tutkimusyhteisön, viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Näin syntyvät parhaat ratkaisut – ne, jotka ovat sekä vaikuttavia että käytännössä toteutettavissa.
Tiekarttaan on hyvä palata yhä uudelleen. Se on osa meidän vahvaa tietopohjaamme, pitkää monimuotoisuustyömme historiaa ja kasvavaa joukkoa konkreettisia tekoja, joiden varaan rakentaa tulevaisuutta. Tiekartan myötä meillä on suunta, jota kohti yhdessä kulkea.
