Vuoden 2035 ilmastotavoite ja rakennusalan suvanto jäävät osaltaan leimaamaan 2020-lukua. Tulevan hallituksen on pystyttävä vastaamaan molempiin haasteisiin synergiaetua etsien. Ratkaisu piilee puun käytön lisäämisessä rakentamisessa. Tulevan hallituksen on päätettävä, syntyykö vähähiilinen rakentaminen pelkästään markkinoiden ehdoilla vai haluaako se ohjata lainsäädännöllä materiaalivalintoja aidosti kestävämpään suuntaan.
Rakennetun ympäristön ilmastovaikutukset ovat merkittäviä. Rakennusmateriaalien ja -ratkaisujen elinkaaren aikaiset päästöt korostuvat, kun rakennusten käyttöaikaiset energiankulutuksen päästöt vähenevät. Suomi on tilanteessa, jossa rakentamisen elinkaariperusteinen ohjaus voidaan kytkeä kunnianhimoisesti ilmastopolitiikkaan – samalla kotimaista arvonlisää vahvistaen.
Vähähiilisen rakentamisen sääntelyn on ohjattava todellisiin päästövähennyksiin. Tulevalla hallituskaudella rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoja on kiristettävä johdonmukaisesti ja ennakoitavasti niin, että ne kannustavat aidosti vähäpäästöisiin ratkaisuihin, kuten puumateriaaleihin.
Puulla voidaan korvata rakentamisessa monia fossiilisia materiaaleja. Sen kautta rakennuksiin varastoitunut hiili toimii myös teknisenä hiilinieluna koko rakennuksen elinkaaren ajan eli vuosikymmeniä, ellei jopa vuosisatoja. Kun nämä vaikutukset huomioidaan järjestelmällisesti hiilijalanjälkilaskennassa ja sääntelyssä, syntyy markkina, joka palkitsee aidosti vähäpäästöisiä ratkaisuja. Lisäksi puu on helposti muokattava rakennusmateriaali, jolla on tutkittuja terveysvaikutuksia.
Materiaalien tulee kilpailla samoilla suorituskyky- ja päästökriteereillä.
Miksi sitten puuta ei käytetä jo nyt enemmän? Puunkäyttöä rajoittavat sääntely, tekniset vaatimukset ja käytännöt, jotka ovat syntyneet toisenlaisen rakentamisen ehdoilla. Erityisesti kerrostalorakentamisessa on päivitettävä määräyksiä ja sujuvoitettava hyväksyntäprosesseja, jotta puu- ja hybridiratkaisut voivat olla teknisesti, toiminnallisesti ja kustannuksiltaan tasavertaisia vaihtoehtoja muiden materiaalien kanssa.
Kyse ei ole suosimisesta vaan tasapuolisesta kilpailusta: materiaalien tulee kilpailla samoilla suorituskyky- ja päästökriteereillä. Kun esteet poistetaan, syntyy tilaa innovaatioille, teolliselle esivalmistukselle ja tuottavuuden kasvulle rakentamisessa. Julkinen sektori voi vauhdittaa muutosta tekemällä hankinnoissaan strategisia valintoja. Kun puunkäytön positiiviset ilmastovaikutukset otetaan järjestelmällisesti osaksi kilpailutusta, Suomeen kehittyy teollinen ekosysteemi tukemaan puurakentamista, osaamista ja vientipotentiaalia.
Vähähiilinen rakentaminen ei synny sattumalta. Se syntyy poliittisista valinnoista, jotka yhdistävät ilmastohyödyt, kotimaisen arvonlisän ja kunnianhimoisen mutta ennakoitavan sääntelyn. Tulevalla hallituskaudella on tähän kaikki edellytykset.
Kirjoitus on alunperin julkaistu Helsingin Sanomissa 24.5.2026.
