Suomessa metsät tunnetaan. Maamme metsistä kerätty tieto on kansainvälisesti verrattuna korkealla tasolla. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) kautta tietoa metsistämme on ollut saatavilla jo 1920-luvulta lähtien, joten käytettävissämme on pitkä aikasarja koko maan metsävarojen ja metsien tilan kehityksestä. Tiedot ovat olleet sekä laajemman poliittisen päätöksenteon että kestävän metsätalouden kehittämisen tukena. Päätöksenteon tueksi tarvitaan jatkossakin tutkittua tietoa ja kokonaisvaltaista näkemystä, mikä ei perustu osaoptimointiin.

‍

Metsien hoito on pitkäjänteistä toimintaa. Pitkien aikasarjojen avulla on pystytty varmistamaan uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö ja hoito. Huolellinen inventointi osoittaa, että puuston kokonaistilavuus on kasvanut ja metsävaramme kasvavat edelleen. Panostamalla jatkossakin hyvään metsänhoitoon voidaan metsien käyttöä lisätä vahvistaen samalla niiden hiilivarastoa sekä metsäluonnon monimuotoisuutta.

‍

Luonnonhoito on osa arjen metsätaloutta, ja myös metsäluontoa koskeva tieto karttuu koko ajan.

‍

Tiedonkeruu ja tietosisältö ovat kehittyneet ajan mittaan ja kulloisenkin tarpeen mukaan. Nyt tavoitteena on metsätalouden kokonaiskestävyyden turvaaminen ottaen huomioon taloudelliset, sosiaaliset, ekologiset ja lisääntyvästi myös ilmastopoliittiset näkökulmat. Moninaiset tavoitteet asettavat tiedolle ja tutkimukselle uusia vaatimuksia. Tutkimuksen perusluonteeseen kuuluu kyseenalaistaminen. Tutkimus ei tule tarjoamaan yhtä totuutta esimerkiksi metsien hyödyntämiseen liittyen ‒ oli kyse sitten metsänkäsittelymenetelmistä tai muista toimenpiteistä. Eri näkökulmia tarvitaan vastaisuudessakin.

‍

Suomen metsistä kerättävä tieto auttaa meitä parantamaan toimintaamme metsissä. Aktiivinen ja oikeaan aikaan tehty metsänhoito turvaa kotimaisen puuraaka-aineen saatavuutta, ehkäisee metsätuhoja ja samalla edistää metsävarojemme karttumista sekä pitää yllä metsien hiilivarastoa. Talousmetsien luonnonhoidolla edistetään metsäluonnon monimuotoisuutta. Luonnonhoito on osa arjen metsätaloutta, ja myös metsäluontoa koskeva tieto karttuu koko ajan. Tietoja metsien monimuotoisuudesta on kerätty jo 1990-luvulta lähtien.

‍

Pitkien aikasarjojen merkitys korostuu

‍

Uusi teknologia, kuten satelliittidata, on hyvä apuväline, mutta se ei ainakaan vielä riitä korvaamaan maastotietoa. Tämän osoitti muun muassa Nature-tiedesarjassa julkaistu artikkeli, jonka arviot pohjautuivat pelkästään satelliittikuvatulkintaan. Artikkelissa väitettiin, että metsien hakkuualat Euroopassa olisivat kasvaneet voimakkaasti vuoden 2015 jälkeen. Sittemmin laaja kansainvälinen tutkijajoukko osoitti, että artikkelin satelliittikuvatulkinta oli puutteellinen ja siksi hakkuiden määrä oli yliarvioitu.

‍

Metsien kestävä ja vastuullinen käyttö edellyttää jatkossakin laadukasta tietoa ja tutkimusta. Tämä edellyttää riittäviä resursseja perustutkimukseen sekä riittävän pitkiä aikasarjoja. Aikasarjojen merkitys korostuu entisestään, kun tarvitsemme tietoa metsiemme sopeutumisesta yhä muuttuvaan ilmastoon. EU:n metsästrategiassa komissio esittää yhä kattavampaa metsiä koskevan tiedon keruuta. On varmistettava, että jatkossakin tiedon keruu tapahtuu kansallisista lähtökohdista perustuen VMI:n kattavaan tiedonkeruukokonaisuuteen.

‍

VMI on palvellut meitä jo sadan vuoden ajan – toivottavasti myös tulevat sata vuotta ja enemmänkin. Onnea uusiutuvalle, vetreälle satavuotiaalle!