Helsingin Sanomissa (30.6.) käsiteltiin tuoreita tutkimuksia, joiden mukaan avohakkuun jälkeen metsälajiston palautuminen voi kestää vuosikymmeniä ja joidenkin lajiryhmien osalta jopa yli sata vuotta. Tutkimustulos on tärkeä. Samalla on kuitenkin tärkeää ymmärtää, mitä tutkimuksissa todella mitattiin ja mitä johtopäätöksiä tutkimuksesta voi vetää.  

Julkisessa keskustelussa syntyy helposti mielikuva, että avohakkuu hävittää metsän luonnon ja että alue pysyy biologisesti köyhänä vuosikymmeniä. Tämä ei pidä paikkaansa – tutkimusnäyttö antaa kokonaisuudesta huomattavasti monipuolisemman kuvan. 

Avohakkuu ei poista elämää, vaan muuttaa elinympäristöä. Osa vanhan metsän lajeista vähenee, mutta samalla monet avoimiin ja nuoren metsän kehitysvaiheisiin sopeutuneet lajit runsastuvat.

Macdonaldin ym (2026) boreaalisia metsiä tarkastellut laaja katsaus osoittaa, että avohakkuualoilla ja sulkeutuneissa metsissä elää erilainen lajisto. Avohakkuu ei siis poista elämää, vaan muuttaa elinympäristöä. Osa vanhan metsän lajeista vähenee, mutta samalla monet avoimiin ja nuoren metsän kehitysvaiheisiin sopeutuneet lajit runsastuvat. 

Helsingin Sanomien artikkelissa metsäekologian professori Jari Kouki nostaa jostain syystä esimerkiksi pölyttäjien vähenemisen, vaikka juuri monet pölyttäjät ja muut avoimien ympäristöjen hyönteiset hyötyvät avohakkuista. Tämä ei tarkoita, että avohakkuualue tai talousmetsä olisi vanhan metsään verrattava elinympäristö. Se korostaa, että jos tavoitteena on mahdollisimman laaja monimuotoisuus, metsämaisemassa on hyvä olla eri kehitysvaiheita.  

Vanhojen metsien arvo on kiistaton 

Toisaalta tutkimukset osoittavat selvästi, että vanhoilla metsillä on oma erityinen arvonsa. 

Nirhamon ym. (2025) tutkimuksen mukaan vanhoissa metsissä esiintyy omaleimaisia lajiyhteisöjä, joita ei löydy yhtä runsaina nuoremmista metsistä. Erityisesti monien lahopuusta riippuvaisten hyönteisten, lahottajasienten, epifyyttijäkälien ja sammalten monimuotoisuus on suurimmillaan vanhoissa metsissä.  

Siksi Metsäteollisuus ry:n näkökulmasta vanhojen metsien säilyttäminen on tärkeä osa metsien monimuotoisuuden turvaamista. Tämä on myös tärkeä syy sille, miksi Suomessa suojelualueverkostoa täydennetään, METSO-ohjelmaa toteutetaan ja talousmetsissä jätetään säästöpuita sekä lahopuuta. Vanhan metsän ominaisuuksia ei voida luoda hetkessä.