Metsäteollisuus on toiminut kiertotalouden periaatteiden mukaisesti jo pitkään. Puun kaikki osat hyödynnetään tarkasti ja niistä tehdään mahdollisimman korkean jalostusasteen tuotteita. Puukuitupohjaiset tuotteet voidaan kierrättää ja lopuksi vielä hyödyntää bioenergian tuotannossa.
Kiertotaloudessa hyödynnetään raaka-aineita tehokkaasti ja kierrätetään tuotteita, jotta niiden arvo säilyy mahdollisimman pitkään. Tämä vaatii yrityksiltä uusien arvoketjujen kehittämistä ja investointeja. Kierrätyslannoitteet ovat erinomainen esimerkki teollisuuden resurssitehokkuudesta ja metsäteollisuuden kyvystä uusiutua biotalouden suunnannäyttäjänä.
Suomalainen metsäteollisuus tekee yhteistyötä monien globaalisti tunnettujen yritysten sekä lukuisten paikallisten yrittäjien kanssa. Yhteistyökumppaneiden kanssa muodostetuissa teollisissa symbiooseissa jalostetaan tuotannon sivuvirroista korkeamman jalostusarvon tuotteita ja säästetään samalla luonnonvaroja. Tämä on kiertotaloutta parhaimmillaan.
Yhtenä esimerkkinä tästä on paperi- ja selluteollisuudessa syntyvä kuituliete, jota voidaan käyttää pelloilla maanparannusaineena keinolannoitteiden rinnalla tai jatkojalostaa kierrätyslannoitteeksi. Kompostoitu kuituliete sisältää runsaasti eloperäiseen ainekseen sitoutuneita ravinteita, jotka eivät huuhtoudu herkästi sadeveden mukana vaan vapautuvat kasvien käyttöön. Maatalouden asiantuntijoiden mukaan eloperäisen aineksen vähyys on monin paikoin satoa rajoittava tekijä, jota ei pystytä korjaamaan yksin keinolannoitteilla. Eloperäinen aines parantaa maaperän rakennetta ja peltojen vesioloja ja lisää satoa kestävällä tavalla. Peltomaasta syntyy tehokas hiilinielu, kun keinolannoitteet korvataan eloperäisellä ravinteella. Myös muilla metsäteollisuuden sivutuotteilla on hyvä potentiaali lannoituskäytössä tai muuna materiaalina hyödyntämisenä ja uusia biopohjaisia kiertotalouden ratkaisuja kehitetään jatkuvasti.
Hyvien käytäntöjen olemassaolo ei ole itsestään selvää. Tarvitaan teknistä kehitystä, innovaatioita, koulutusta sekä ennen kaikkea lainsäädäntöä, joka tukee ja mahdollistaa eri alojen ja toimijoiden keskinäisen yhteistyön kannattavan liiketoiminnan ja työpaikkojen synnyttämiseksi sekä kiertotalouden edistämiseksi. Voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa jo kohtuullisesti teollisten sivuvirtojen monipuolisen jalostamisen ja käytön.
Uudistuvassa jätelainsäädännössä tulee kiinnittää erityistä huomioita siihen, että sivutuotteiden luokittelussa tapauskohtainen päätöksentekomenettely on selkeä eikä olemassa olevaa menettelyä kiristetä. Tähän pyrkii myös jätedirektiivi (EU) 2018/851. Se velvoittaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä varmistaakseen, että sellaisen tuotantoprosessin tuloksena syntynyt aine tai esine, jonka ensisijaisena tavoitteena ei ole tämän aineen tai esineen valmistaminen, ei tiettyjen edellytysten täyttyessä katsota olevan jätettä vaan sivutuote.
