Korviini on kantautunut huolestuneita luuloja siitä, että jatkossa suomalainen teollisuus vaarantaisi vesien tilaa ihan luvan kanssa. Huolen taustalla ovat eduskunnan vastikään hyväksymät muutokset lainsäädäntöön, jotka sallivat jatkossa muun muassa teollisuus-, kaivos- ja energiantuotantohankkeille poikkeamisen vesienhoidon ympäristötavoitteista. Lakimuutosten on tarkoitus täsmentää kotimaista lainsäädäntöä EU:n tuomioistuimen Weser-päätökseen perustuvan oikeustilan mukaiseksi.
Voin siis todeta, että syytä huoleen ei ole edelleenkään – teollisuus ei halua pilata vesistöjämme. Oikeustila on myös selkeä: vesien tila ei saa heiketä minkään hankkeen tai toiminnan johdosta.
Metsäteollisuuden työ vesistöjen hyväksi ja veden tehokkaan käytön edistämiseksi jatkuu
Metsäteollisuudessa lakiuudistukset eivät ole aiheuttaneet kohahdusta suuntaan tai toiseen, sillä emme lähtökohtaisesti perusta ympäristölupiamme poikkeuksille. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenyrityksemme pyrkivät valitsemaan tuotantolaitostensa sijainnit ja prosessit kestävimmän vaihtoehdon mukaan. Sen lisäksi teemme pitkäjänteistä työtä vesistöjen hyväksi.
Olemme vuosikymmenten aikana osallistuneet useisiin vesistöjen kunnostustöihin ja onnistuneet vähentämään tuotantolaitostemme aiheuttamaa ravinnekuormitusta investoimalla muun muassa vedenpuhdistamoihin. Käytämme vettä prosesseissamme tehokkaasti, jolloin yksi vesilitra voidaan kierrättää tehdasprosesseissa jopa 15 kertaa ennen sen puhdistamista ja palauttamista.
Käytämme vettä prosesseissamme tehokkaasti, jolloin yksi vesilitra voidaan kierrättää tehdasprosesseissa jopa 15 kertaa.
Vuosien aikana saavutetut päästövähennykset eivät ole tapahtuneet itsekseen, vaan ovat vedenpuhdistukseen tehtyjen investointien ansiota. Investointeja Suomi ja Suomen vesistöt tarvitsevatkin myös tulevaisuudessa ja siksi teollisuuden pelikenttää on muokattava kannattavammaksi ja ennakoitavammaksi.
Teolliset investoinnit tarvitsevat selkeyttä ja ennakoitavuutta
Oma huoleni koskee teollisuuden toimintaympäristön kehityssuuntaa. Eduskunnan tekemät lakimuutokset toki antavat joustoa uusille puhtaan siirtymän investoinneille poikkeamismahdollisuuksineen, mutta samalla olemassa olevien laitosten oikeustila jää osin epäselväksi. Tulevaisuus näyttää, miten laitoksilla toiminnan olennaista muutosta tulkitaan. Tämä taas määrittää kuinka usein uudet pykälät tulevat sovellettaviksi jo luvan saaneilla laitoksilla ja millaisia seurauksia niiden soveltamisella on teollisuuden toimintaympäristöön.
Faktahan on se, että Suomen sisävesien tila ei merkittävästi muutu pistekuormittajien päästöjen muuttuessa. Vuosien saatossa vesistöjemme tila ei ole parantunut samaan tahtiin, kun pistekuormittajat ovat onnistuneet vähentämään kuormitustaan. Tänä päivänä teollisuuden osuus pistekuormittajana on alle 5 % kokonaisravinnekuormituksesta. (Lähde: vesi.fi)
Suurin ongelma on vesistöjen kokemassa hajakuormituksessa, jonka ratkaisut vaativat toimijoilta ja yhteiskunnalta aikaa ja resursseja. Tuotantolaitostensa lisäksi metsäteollisuus tekee aktiivisesti töitä vesien suojelun eteen myös metsissä, mikä on tärkeä osa monimuotoisuustyötämme. Viimeisimpänä julkaisimme pienvesioppaan metsäammattilaisten maastotyön tueksi.
Muutokset tapahtuvat hitaasti, ja pienistä puroista kasvaa aikanaan suuri joki. Valitkaamme nämä purot siis järkevästi.
