Suomi on viennistä riippuvainen kansantalous, jonka kauppa- ja vaihtotase ovat kääntyneet negatiivisiksi. Hyvinvointivaltion rahoituspohja romahtaa, mikäli julkisen talouden velkaantumisen ja ikääntymisen aiheuttaman kestävyysvajeen rinnalla ulkomaankaupan rakenne jää pysyvästi alijäämäiseksi.

Kestävyysvajetta ja huoltosuhteen heikkenemistä tarkastellaan usein vain valtion- tai kuntatalouden näkökulmasta. Näkökulmaa voi laajentaa ja tarkastella huoltosuhteen (alle 15-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat 100 työssäkäyvää kohden) rinnalla yksityisen sektorin työllisten lukumäärää. Myös 15-65 -vuotiaiden ei-työssäkäyvien ja julkisella sektorilla työskentelevien palkat ja sosiaaliturva on rahoitettava yksityisen sektorin voimin. On huolestuttavaa, että yksityinen sektori työllistää vain 30 % väestöstä ja alueelliset erot ovat tässäkin huomattavan suuret.

Suomen tulevan menestymisen kannalta on välttämätöntä lisätä kotimaahan suuntautuvia investointeja ja vahvistaa väestörakenteen muutoksen kohtaavien alueiden elinvoimaa. Tässä yksityinen sektori on avainasemassa. Metsiimme pohjautuva teollisuus ja biotalous, kaivostoiminta ja siihen tukeutuva metallien perusteollisuus sekä matkailu tarjoavat merkittävimpiä uusia mahdollisuuksia.

Ilman teollisuutta Suomi pysähtyy

Perusteollisuuden suora työllisyysvaikutus on vähentynyt, mutta sen välillinen vaikutus on huomattava. Osin tätä selittävät teollisuuden toteuttamat ulkoistukset, jolloin henkilöstö on siirtynyt palvelualojen yrityksiin. Näiden palvelualojen työpaikkojen olemassaolo perustuu kuitenkin paikallisen teollisuuden läsnäoloon. Perusteollisuuden merkitys paikalliseen julkiseen talouteen ja sen työpaikkoihin kerrannaisvaikutuksineen on myös suuri.

Suomen viennin rakenne on Nokia-klusterin supistumisen myötä muuttumassa merkittävästi. Tuoreimmat vientiluvut osoittavat perusteollisuuden vientituotteiden merkityksen korostuvan jälleen. Monilta osin valmistava teollisuus on jo siirtynyt Suomesta lähemmäs päämarkkinoita, Aasiaa. Perusteollisuus on kuitenkin raaka-ainepohjasta johtuen pääosin säilynyt Suomessa ja sen kehittymisen edellytyksiä nykyisessä rakennemuutoksessa on edelleen vahvistettava.

Suomalaiset perusteollisuuden yritykset kilpailevat globaaleilla markkinoilla, joilla tuotteiden hinnat määräytyvät kansainvälisillä markkinoilla. Menestyminen edellyttää kaikkien kotimaisten tuotannontekijöiden (työ, raaka-aine, energia, logistiikka) kilpailukykyä sekä toimintaympäristön ennustettavuutta, jotta investointeja saadaan Suomeen.

Päätöksiä kilpailukyvyn säilyttämiseksi tehtävä nopeasti

Viime vuosina on tehty eräitä suomalaisen tuotannon kilpailukykyä vahvistavia päätöksiä. Luvat kahdelle uudelle ydinvoimalalle ja vuoden 2012 alusta muutettu energiaintensiivisen teollisuuden energiaveroleikkuri vahvistivat kotimaisen teollisuuden asemaa. Energiapolitiikassa kuitenkin on varmistettava päätettyjen ydinvoimainvestointien toteutuminen ja luovuttava kaavaillusta windfall-verosta, joka toteutuessaan eliminoisi tehdyt energiaveroratkaisut.

EU-toimielinten käsittelyssä oleva rikkidirektiivi on tuomassa vuoden 2015 alusta Itämerelle Välimerta ja Atlanttia 35-kertaa tiukemmat laivapolttoaineen päästörajat. Tämä johtaisi polttoaineen vaihtamisen kalliimpaan vähärikkiseen, mikä aiheuttaisi koko vientiteollisuudelle 600 miljoonan – 1 miljardin euron vuotuiset lisäkustannukset.

Perusteollisuuden säilymisen elinehto on raaka-aineen saatavuus. Metsämme kasvavat vuodessa 100 miljoonaa kuutiometriä ja niitä hyödynnetään nyt vain 60 miljoonaa kuutiometriä. Metsien käyttöä voidaan nykyisestä merkittävästi lisätä ja silti Suomen metsävaranto jatkaa kestävää kasvua. Vuonna 2012 toteutuva Venäjän WTO-jäsenyys helpottaa metsäteollisuuden raaka-ainehankinta, kun vuosia hiertäneet puutullikysymykset poistuvat ja Venäjän tuontimarkkinat avautuvat matalammalla tullitasolla. Menestyäkseen suomalaisen perusteollisuuden on uudistuttava.

Esimerkiksi metsiin pohjautuva biotalous tarjoaa monia mahdollisuuksia, koska tuotteet valmistetaan uusiutuvasta raaka-aineesta, ne ovat kierrätettäviä ja sitovat hiiltä. Uudistuminen edellyttää kuitenkin, että sen pohjana olevan nykyisen teollisuuden toimintaedellytykset turvataan. Vain siten varmistetaan myös julkisen talouden tasapainottuminen.