EU:n komissio julkaisi 20.5. uuden biodiversiteettistrategian, jonka tavoitteena on kääntää Euroopan luonnon monimuotoisuus elpymisen uralle vuoteen 2030 mennessä. Strategiassa esitetyillä keinoilla voi olla merkittävä vaikutus Suomen kansantalouteen, sillä keinot ovat rajoitekeskeisiä ja korostavat kestävyyttä ainoastaan ympäristön näkökulmasta.
Biodiversiteettistrategiassa esitetään, että EU:n maa-alasta 30 % suojellaan ja edelleen 10 % tiukasti. Merkittävä osa turvemaista tulisi suojella tiukasti, kuten myös kaikki vanhat metsät. Tiukalla suojelulla tarkoitetaan yleensä sitä, että alueilla ei saa harjoittaa metsätaloutta.
Suojelutoimenpiteitä ei ole suoraan jyvitetty jäsenmaille, vaan jäsenmaiden on tarkoitus esittää komissiolle ehdotuksia siitä, miten suojelua voidaan lisätä. Toimeenpanosta voi kuitenkin tulla epäreilu muutamalle EU-jäsenmaalle, joihin myös Suomi lukeutuu. Jo pelkästään turvemaihin kohdistuva suojeluaikomus kohdistuu lähinnä Pohjoismaihin, Baltiaan ja Irlantiin, sillä näillä alueilla esiintyy turvemaita. Metsien suojelu koskettaa metsäisiä maita.
Suomen maapinta-alasta 75 prosenttia on metsää. Kolmasosa metsäpinta-alastamme ja neljännes puuvarannosta sijaitsee turvemailla. Alueelliset vaihtelut ovat suuria, ja siten myös lisäsuojelun vaikutukset aluetalouteen.
Mikäli suojelutoimenpiteiden kohdentamisessa jätetään niiden taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset arvion ulkopuolelle, on vaarana, että maamme joutuu EU-tason monimuotoisuustoimien nettomaksajaksi.
Suomessa on tehty metsissä vaikuttavaa työtä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Keinovalikoimaan kuuluvat niin suojelu kuin talousmetsien luonnonhoidon toimenpiteet, joita toteutetaan sekä lainsäädännöllä että erilaisin vapaaehtoisin keinoin vankkaan tietopohjaan perustuen. Onkin hyvä muistaa, että EU:n tiukasti suojelluista metsistä yli 50 prosenttia sijaitsee Suomessa. Samaan aikaan Suomessa 93 prosenttia talousmetsistä on sertifioitu kansainvälisten järjestelmien puitteissa.
Nyt tarvitaan vahvaa kansallista edunvalvontaa EU-tasolla, jotta suomalaisen metsäsektorin toimintaedellytykset turvataan myös jatkossa. On tärkeää, että Suomi korostaa kokonaiskestävyyttä ja EU-jäsenmaiden kansallista päätäntävaltaa metsäasioissa.
Teksti on julkaistu Turun Sanomissa 10.7.2020
