Kukapa meistä ei olisi törmännyt lukuisiin ympäristöväittämiin ja merkkeihin mainoksissa, verkkosivuilla ja tuotteiden pakkauksissa? Hiilineutraali, ympäristöystävällinen, vihreä, ekologinen, biopohjainen, biohajoava, kompostoituva… Tuhansittain adjektiiveja, mutta ovatko ne pelkkää sanahelinää?

‍

EU haluaa tuoda tuotteiden ympäristöväittämien villiin kenttään selkeyttä sekä suitsia viherpesua ja kuluttajien harhaanjohtamista. Juuri julkaistun Vihreät väittämät (Green Claims) -direktiivin tarkoitus on perustaa ympäristöväittämät todellisiin ympäristövaikutuksiin. Tavoite on erittäin kannatettava. Tuotteiden elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten laskentamenetelmien kehittämistä on kuitenkin tärkeää jatkaa.

‍

Vihreät väittämät -direktiivi ohjaa tieteellisten metodologioiden käyttöön elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Direktiivi kannustaa tuotteiden ympäristöjalanjälkimetodologian (PEF) käyttöön. PEF huomioi 16 ympäristövaikutuskategoriaa ja on perinteistä elinkaarilaskentaa (LCA) standardoidumpi metodi. Metsäteollisuus on ollut etujoukoissa kehittämässä PEF-metodologiaa kuitutuotteille (mm. kartongit, pehmopaperit, painopaperit) ja kehitystyö jatkuu. PEF-metodologia ei kuitenkaan vielä huomioi esimerkiksi tuotteiden loppukäyttöä tai kuitumateriaalien kierrätettävyyttä, joten kehitystyötä on jäljellä. Komission tavoitteena on, että tulevaisuudessa kuluttajat voivat tehdä ympäristön ja ilmaston kannalta kokonaisvaltaisesti hyviä ostopäätöksiä vertaillessaan keskenään samankaltaisia tuotteita.

‍

Ympäristömerkkien kirjo on kasvanut viime vuosina niin paljon, että niiden kriittinen tarkastelu on paikallaan. Direktiivi antaa ymmärtää, että lähinnä EU:n ykköskategorian ekomerkkien (mm. EU Ecolabel) sekä joidenkin sertifioitujen merkkien käyttö olisi sallittua. Käytössä on paljon erilaisia vakiintuneita, tarkoituksenmukaisesti ja luotettavasti kestävyyttä kuvaavia merkkejä. Tällaisia ovat muun muassa puun alkuperäsertifikaatit FSC ja PEFC sekä metsäteollisuudessakin käytössä olevat tuoteympäristöselonteot (EPD), jotka kannustavat tekemään vastuullisia tuotevalintoja.

‍

Jotta kuluttajia ennemminkin johdetaan kuin harhautetaan vihreyteen, on ympäristöväittämien ja -merkkien perustuttava toimivaan metodologiaan ja vertailukelpoiseen dataan. Tieteellisten metodologioiden kehittäminen on tarpeen, jotta kuluttajille saadaan käyttökelpoisia välineitä vihreiden valintojen tekemiksi. Metsäteollisuudella on jatkossakin erinomainen mahdollisuus todentaa puupohjaisten tuotteiden kestävyyttä, kunhan uusi lainsäädäntö ei sitä hankaloita.

‍