Velvoitteet ja vapaaehtoisuus ovat tehokas yhdistelmä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi
Parasta aikaa uudistettava luonnonsuojelulaki on yksi monista keinoista turvata luonnon monimuotoisuutta Suomessa. Luonnonsuojelulailla ei tarvitse ratkaista kaikkia haasteita, vaan luonnon monimuotoisuutta edistetään fiksuimmin yhdistelemällä erilaisia keinoja.
Suomessa lainsäädäntö muodostaa luonnon monimuotoisuuden turvaamisen perustan. Luonnonsuojelulaki suojelee arvokkaita luontokohteita ja erityistä suojelua tarvitsevia lajeja. Luonnonsuojelulakia täydentää laaja joukko muuta lainsäädäntöä. Esimerkiksi metsälaki, vesilaki, ympäristönsuojelulaki ja kaivoslaki huomioivat ja turvaavat luontoa omalta osaltaan.
Nykyinen luonnonsuojelulaki on menettelyiltään ennakoitava ja toimiva. Lain oikeusvaikutukset perustuvat pääosin selkeisiin viranomaisen rajauspäätöksiin. Näin tulee olla vastaisuudessakin. Nyt ympäristöministeriö esittää luonnonsuojelulakiin useita tulkinnanvaraisia ja käytännön vaikutuksiltaan epäselviä muutoksia. Vaikutuksiltaan epäselvät säännökset tekisivät laista epäoikeudenmukaisen ja vaikeasti ennakoitavan.
Luonto lajeineen ja elinympäristöineen on jatkuvassa muutoksessa, mikä tekee luontoarvojen tarkasta määrittelystä ja rajaamisesta vaikeaa. Lainsäädännön velvoitteiden sen sijaan tulee olla ennakoitavia ja tarkkarajaisia. Siksi luonnon monimuotoisuuden turvaaminen pelkästään lainsäädännön velvoittein on haastavaa. Tarvitaankin joustavampia, vapaaehtoisuuteen perustuvia ja omaehtoisia keinoja, joilla luontoa turvataan ja sen tilaa parannetaan.
Vapaaehtoiset suojeluohjelmat toimivat
Meillä on Suomessa hyvä tilanne sen suhteen, että monimuotoisuuden turvaamisen keinovalikoima on jo nyt laaja. Perinteisen suojelun rinnalle kehitetty vapaaehtoisuuteen perustuva metsien monimuotoisuusohjelma METSO nauttii laajaa kannatusta. Sen tiukat monimuotoisuuskriteerit ovat varmistaneet, että joka vuosi kasvava suojeluala on myös monimuotoisuuden kannalta laadukas.
Usein suojelualueillakin tarvitaan aktiivisia luonnonhoitotoimia monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Kuluvana vuonna hyväksytty Helmi-ohjelma mahdollistaa entistä laajemman elinympäristöjen hoidon sekä laajentaa vapaaehtoisen suojelun käytäntöjä metsien suojelun lisäksi myös esimerkiksi puuttomille soille.
Talousmetsien luonnonhoito on metsätalouden arkea
Vaikka suojelu ja suojelualueilla tehtävät toimet ovat tärkeitä, on monimuotoisuuden kannalta vähintään yhtä tärkeää se, mitä tehdään suojelualueiden ulkopuolella. Metsäisissä elinympäristöissä talousmetsän luonnonhoito on keskeinen keino turvata luonnon monimuotoisuutta. Talousmetsän luonnonhoidolla monen lajin kannalta tärkeitä luonnonmetsän piirteitä lisätään talousmetsissä. Esimerkiksi kuollut puu muodostaa elinympäristön lähes neljännekselle metsälajeista. Kuollutta puuta lisätään säästämällä olemassa oleva lahopuu ja jättämällä metsiin säästöpuita, joista ajan myötä muodostuu lahopuuta.
Talousmetsän luonnonhoito on metsätalouden arkea. Luonnonhoidon käytännöt ovat vakiintuneet kiinteäksi osaksi metsätaloustoimia metsäsertifioinnin myötä muutama vuosikymmen sitten. Nykyisin talousmetsistä 93 % on sertifioitu. Näissä metsissä noudatetaan sertifiointikriteereitä, joissa määritellään muun muassa minimivaatimukset säästöpuille ja vesistöjen varsille jätettäville suojakaistoille. Sertifiointikriteerejä päivitetään säännöllisesti tutkimustiedon ja käytännön kokemuksen perusteella.
Metsätaloudessa lajeja huomioidaan laajasti
Ajantasainen ja luotettava luontotieto on edellytys yksittäisten lajien huomioon ottamiseen metsätaloudessa. Metsäalan toimijoilla on käytössään hyvin laaja, yli 2500 uhanalaista ja silmälläpidettävää lajia kattava paikkatietoaineisto, jota hyödynnetään toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa metsänomistajien toiveita kuunnellen. Näin lajit pystytään ottamaan huomioon huomattavasti luonnonsuojelulain asettamia velvoitteita laajemmin.
Vapaaehtoiset toimintamallit, kuten METSO-monimuotoisuusohjelma ja luonnonhoitotoimet, ovat usein lainsäädäntöön perustuvia rajoitteita hyväksytympiä ja laajempivaikutteisia. Molempia toki tarvitaan, ja paras lopputulos luonnon monimuotoisuuden kannalta saadaan aikaan laajasti erilaisia keinoja hyödyntämällä.
Lue lisää:
-21.JPG)
