Tiede ja tieteellinen tutkimustyö ovat keskeisiä tekijöitä yhteiskunnallisessa kehityksessä ja siten tärkeitä myös elinkeinoelämälle. Tieteen löydökset voivat johtaa uusiin tuotteisiin, prosesseihin ja palveluihin. Vuorovaikutus tieteen ja yhteiskunnan välillä on kaksisuuntaista: elinkeinoelämä, ja yhteiskunta laajemminkin, tarjoaa väylän tieteellisten tulosten ja osaamisen viemiselle käytäntöön. Tänään 10.11. vietettävänä maailman tiedepäivänä on hyvä muistaa, että Suomessa tehdään kansainvälisesti korkeatasoista metsiin ja metsäbiotalouteen liittyvää tiedettä.
‍

Eräs Suomen tieteen vahvuuksista on jo kauan ollut vankka suunta päin puuta: meillä on tehty – ja tehdään parhaillaan – kansainvälisesti korkeatasoista metsiin ja metsäbiotalouteen liittyvää tutkimustyötä. Metsät ovat olleet maamme hyvinvoinnin ja talouskasvun perusta, ja siksi niihin kohdistuvaan tieteeseen on panostettu. Esimerkiksi valtakunnallinen metsien inventointi (VMI) aloitettiin jo vuonna 1921, Suomen ollessa vasta itsenäistynyt ja taloudellisesti vielä kovin kehittymätön valtio. VMI:sta saatavalla tiedolla on tärkeä rooli metsien tilan seurannassa sekä metsä-, ilmasto- ja luontopolitiikan pohjana.
‍

VMI:n yli satavuotisen historian aikana puuston määrä, ja puustoon sitoutunut hiilivarasto, on lisääntynyt noin 70 %:lla. Lisäksi puuston vuotuinen kasvu on yli kaksinkertaistunut.  Iso käännös metsien hoidossa tapahtui sotien jälkeen, kun joukko metsäntutkijoita ja metsäopettajia nostivat esiin huolen metsien heikentyneestä kasvusta harsintahakkuiden seurauksena. Tämä oli sysäys myös metsänjalostukselle, jota lähdettiin systemaattisesti edistämään vuonna 1947.
‍

Perinteisiä jalostusmenetelmiä, eli pluspuiden valintaa, risteyttämistä ja jälkeläisten testausta tukevat jatkossa yhä enemmän genomiset ja bioteknologiset menetelmät. Niiden kehitys on viime aikoina ollut nopeaa. Kehitystyön taustalla on mm. puulajien perimää koskevan tiedon lisääntyminen. Esimerkiksi vuonna 2017 valmistui kansallispuumme rauduskoivun koko perimän kartoitus, jota koordinoitiin Helsingin yliopistosta. Tutkimukseen osallistui tutkijoita myös Itä-Suomen, Oulun, Turun, Tarton ja Uumajan yliopistoista sekä Luonnonvarakeskuksesta.
‍

Puu taipuu vaikka mihin: perinteisten kartongin, paperin ja puutuotteiden lisäksi sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi akkumateriaalien, biopolttoaineiden, kemikaalien, kosmetiikan ja tekstiilikuitujen valmistukseen. Näiden kaikkien puun käyttömahdollisuuksien – ja tulevaisuudessa vielä useampien – pohjalla on suomalaisissa korkeakouluissa, tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä tehty korkeatasoinen tutkimustyö. Yksi aktiivisen tutkimuksen kohteena olevista materiaaleista on sellusta edelleen jalostettu nanosellu, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi haavasidoksissa ja muussa biolääketieteessä tai veden puhdistuksessa. Eräs kiehtova nanosellun hyödyntämismahdollisuus on mm. Oulun yliopistossa tutkimuksen kohteena oleva puupohjainen elektroniikka.
‍

Yksi maamme vahvuuksista on hyvä tutkimusyhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden välillä. Tätä olisi syytä edelleen lisätä esimerkiksi vahvistamalla yritysyhteistyön merkitystä parhaillaan uusittavassa yliopistojen rahoitusmallissa.
‍

Me Metsäteollisuus ry:ssä korostamme tiedepohjaista vaikuttamista ja pidämme tiedeyhteisöä tärkeänä sidosryhmänä. Esimerkiksi syyskuussa yhdessä Sahateollisuus ry:n kanssa julkaistun puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartan pohjana oli Itä-Suomen yliopiston, Luonnonvarakeskuksen, Metsätehon ja Paikkatietokeskuksen toteuttamat tutkimukset. Tämän kuun lopulla olemme puolestaan mukana SLUSH:n virallisessa sivutapahtumassa, tieteeseen ja sen kaupallistumiseen keskittyvässä Y Science -tilaisuudessa, jossa Aalto-yliopiston ja VTT:n tutkijat kertovat metsäbiotalouteen kohdistuvasta tutkimustyöstään.
‍

Lämmin kiitos siis kaikille metsissä, laboratorioissa tai tietokoneen ääressä tieteellistä tutkimustyötä tehneille ja tekeville – työnne on arvokasta ja muodostaa pohjan metsistämme saatavalle vihreälle kasvulle.