Energiapolitiikassa eletään vahvasti tulevaisuudessa. Se, että vuotta 2020 koskevat tavoitteet on jo saavutettu, ei estä murehtimasta sitä, että vuoden 2030 tavoitteet ovat saavuttamatta. Uusiutuvan energian lisäämisen osalta paras ratkaisu näyttää löytyvän menneisyydestä. Jos työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijaraporttia on uskominen, niin edessä on paluu tukivetoisesta toiminnasta markkinatalouteen. Pystyvätkö poliitikot uskomaan tähän?

Suomi on uusiutuvan energian tuottamisessa kansainvälistä kärkitasoa, vaikka julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella asiasta voi saada päinvastaisen kuvan. Suomi on jo saavuttanut vuoteen 2020 asetetun 38 prosentin tavoitteen.

TEM:n laajapohjaisen asiantuntijaryhmän tuore raportti uusiutuvan energian tukijärjestelmistä pitäisi olla jokaisen päättäjän pakollista kesälukemistoa. Raportissa korostuvat tavoitteina mahdollisimman alhainen tukitaso ja tarve kohdentaa markkinariski myös tuetuille toimijoille. Lähtökohtana pitäisi aina olla markkinaehtoisuus ja liiketoimintaan kuuluva riskinotto. Kenenkään ei pitäisi rikastua valtiontuilla.

Myös tukien heijastusvaikutukset on otettava huomioon. Metsäenergian tuet vaikuttavat puuraaka-ainemarkkinoihin, metsäteollisuuden investointeihin ja mahdollisuuksiin valmistaa korkean jalostusasteen vientituotteita. Tukipolitiikalla ei ole syytä vaarantaa vientiveturina toimivaa puunjalostusta, johon on sidoksissa noin kaksi kolmasosaa Suomen uusiutuvan energian tuotannosta.

Kertaluonteiset investointituet soveltuvat uuden teknologian vauhdittajiksi. Sen sijaan tuotantotukien kaltainen ”avoin piikki” on vastatuulessa. Valtiontaloudelle on kestämätöntä, mikäli satojen miljoonien eurojen tukipotti on tuulen viemää tai jos seteleitä käytetään ainespuun sytykkeinä.

Päästökauppa ohjaa energiantuotantoa vähäpäästöiseen suuntaan, mutta tuet heikentävät sen toimivuutta. Esimerkiksi pohjoismaiset vihreät sertifikaatit olisivat päästökaupan kanssa päällekkäinen ohjauskeino, joka luultavasti johtaisi ylisuuriin tukiin, muttei välttämättä ohjaisi investointeja Suomeen.

Hallitukselle TEM:n raportilla on arvokasta käyttöä, sillä ”Hiilettömään, puhtaaseen ja uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti” -kärkihankkeessa uusiutuvien osuus on tarkoitus lisätä 2020-luvulla yli 50 prosenttiin.

Uusiutuvaan energiaan liittyvä keskustelu kulminoituu perinteisesti liikaa prosenttitavoitteisiin. Suomessa tehtiin kaikkien aikojen sähkönkäytön ennätys viime talvena. Jatkossakin on huolehdittava riittävästä sähkötehosta, jotta yhteiskunta ei joudu pulaan edes paukkupakkasilla. Mikään uusiutuvan energian prosenttiosuus ei lämmitä, jos kylminä päivinä ei riitä sähköä.

Vahvasti tukiin nojaava uusiutuvan energian lisääminen näyttää olevan paitsi tarpeetonta, myös kallista ja ilmastopolitiikalle haitallista. Lisäksi tuet ovat epäsuosiossa sekä energiaa tuottavien että sitä käyttävien toimialojen keskuudessa. Jos poliitikot tästä huolimatta haluavat jatkaa avokätistä tukipolitiikkaa verovaroin, herää kysymys, kenen etua ja mitä asiaa sillä edistetään.