Peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset ovat isojen päätösten edessä. Viimeinen kouluvuosi on alkanut, ja tulevaisuuden suunnitelmat, ammatinvalinta mukaan lukien, pyörivät mielessä.
Kun itse aikoinani mietin ammatinvalintaani, en vielä lukionkaan jälkeen ollut varma, mitä oikeasti haluaisin työkseni tehdä. Kielet olivat minulle helppoja, mutta matemaattiset aineet teettivät hieman enemmän työtä. Siihen aikaan yhteisvalintaopas oli se opus, jota selattiin uravalintaa suunniteltaessa, nettiä kun ei vielä ollut käytössä. Uravalintani oli lopulta osittain sattumaa, sillä isäni löysi kirjasesta minulle sopivan opiskelupaikan, jossa kielillä oli suuri painotus, ja matematiikkaakin oli opinto-ohjelmassa minulle sopiva määrä. Merkkasin tämän koulutuslinjan hakulomakkeessani kakkossijalle.
Kun sitten kävi niin, etten päässyt opiskelemaan suunnitelmissani ykkössijalla olleeseen opinahjoon, aloitin metsä- ja puutalouden kaupan opiskelut. Huomasin nopeasti, että ala oli kuin minulle tehty! Opiskelimme metsätaloutta, puuaineoppia, puunhankintaa, metsäteollisuutta erilaisine tuotteineen, markkinointia, taloutta ja kirjanpitoa – ja niitä kieliä. Metsä ja sen lukuisat mahdollisuudet tulivat tutuksi opiskeluvuosien ja työharjoittelujaksojen aikana. Harjoittelupaikoissani sain tehdä töitä niin metsässä kuin tehtaassakin, päätyen lopulta nykyisen työnantajani palvelukseen asiakaspalveluosastolle, missä käsittelin asiakkaiden paperitilauksia, sovittelin niitä tuotanto-ohjelmaan, järjestin tuotekuljetuksia ja lopulta lähetin asiakkaalle laskun hänen tilaamastaan paperierästä.
Valmistuttuani sain jäädä töihin paperitehtaaseen. Vuosien aikana työtehtäväni ovat vaihtuneet muutamaan otteeseen, ja koen itse saaneeni vaikuttaa urakehitykseeni. Olen saanut tehdä töitä asiantuntijoiden kanssa kansainvälisessä ympäristössä, ja jokainen työpäivä on ollut erilainen kuin edeltäjänsä. Voin rehellisesti sanoa, että jokaisena päivänä olen oppinut jotakin uutta.
Työurani aikana automaatio ja digitalisoituminen ovat lisääntyneet merkittävästi, ja myös metsäalalle on syntynyt uusia työnimikkeitä biotuotteiden kehittäjästä digitaaliseen markkinoijaan. Samanaikaisesti puut edelleen kasvavat metsissä, missä metsäalan ammattilaiset niitä hoitavat, korjaavat ja kuljettavat metsäteollisuuden jalostettavaksi. Koko arvoketju metsästä asiakkaalle työllistää erilaisia osaajia. Tarvetta on niin metsäasiantuntijoille, metsäkoneenkuljettajille, sahureille, paperintekijöille kuin tuotekehittäjille ja vientikaupan spesialisteillekin.
Metsäteollisuuden rakennemuutoksen myötä nuorten kiinnostus alaa kohtaan on heikentynyt. Viime aikoina olemme kuitenkin saaneet kuulla iloisia uutisia metsästä. Uusia koneita ja jopa uusia tehtaita rakennetaan, ja lähiaikoina alalle syntyy uusia työpaikkoja työvoiman ikääntyessä ja siirtyessä eläkkeelle. Syys-lokakuun vaihteessa metsäteollisuuden edustajat vierailevat n. 300 koulussa ympäri Suomen kertomassa metsäteollisuuden monenlaisista uramahdollisuuksista. Itselleni tämä on toinen vuosi koululähettiläänä Mahdollisuuksien metsä -kampanjassa, ja odotan jo innolla uusien ysiluokkalaisen tapaamista.
Myös oma työnantajani Kotkamills Oy on kertonut iloisia uutisia metsäalalta. Minäkin pääsen taas opiskelemaan – tällä kertaa uusia, iloisia asioita kartongista.
