Metsäteollisuus pitää hyvänä, että Suomen kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa hyödynnetään EU-asetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa ja toimeenpano sidotaan käytettävissä olevaan rahoitukseen sekä ennen kaikkea vapaaehtoisuuteen. Suunnitelman kustannukset ovat silti erittäin suuret, eikä vaikutuksia esimerkiksi puun saatavuuteen, investointeihin, vientiin ja työllisyyteen ole arvioitu riittävästi. Määritelmien puute ja mahdollinen epäselvyys aiheuttavat merkittävän riskin harmaalle suojelulle.
EU:n ennallistamisasetus velvoittaa jäsenmaat laatimaan kansallisen ennallistamissuunnitelman. Valtioneuvosto päätti tänään 5.11. Suomen suunnitelmaluonnoksen lähettämisestä komissiolle. Kyse on vasta luonnoksesta, jota täydennetään komission palautteen jälkeen ennen lopullisen suunnitelman valmistumista vuonna 2027.
Metsäteollisuus pitää hyvänä, että valtioneuvosto linjaa suunnitelman perustuvan kustannustehokkaisiin ja kansantaloudellisesti kestäviin ratkaisuihin. Päätöksen mukaan asetuksen toimeenpano toteutetaan valtiontalouden kehysten puitteissa ja toimenpiteiden laajuus, ajoitus ja kohdentaminen sovitetaan käytettävissä olevaan rahoitukseen. Ensisijaisina keinoina käytetään vapaaehtoisuuteen perustuvia ohjelmia, markkinaehtoisia kannustimia ja olemassa olevia tukijärjestelmiä.
– Ennallistamista pitää tehdä luonnon kannalta vaikuttavasti, mutta samalla taloudelliset realiteetit tunnistaen. Nyt tehty suunnitelma antaa pohjan hyödyntää kansallista metsäosaamistamme ja asetuksen tarjoamaa liikkumavaraa täysimääräisesti, Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Paula Lehtomäki sanoo.
Työryhmä arvioimaan vaikutuksia
Metsäteollisuus pitää hyvänä myös luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia metsiä eli niin sanottuja boreaalisia luonnonmetsiä koskevaa linjausta. Nykyistä määritelmää käytetään vain Natura-alueilla.
Talousmetsiä koskeva boreaalisen luonnonmetsän määritelmä tarkennetaan vielä valtioneuvoston asettamassa työryhmässä. Sen tehtävänä on tarkastella ennallistamisen eri vaihtoehtojen ekologisten vaikutusten lisäksi niiden juridisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, mukaan lukien vaikutukset metsätalouteen ja maanomistajiin. Työssä huomioidaan Suomen kaltaisten jäsenmaiden, erityisesti Ruotsin, ratkaisut.
– On äärimmäisen tärkeää, että talousmetsiä koskevat määritelmät tehdään selkeiksi ja hyödynnetään EU-asetuksen sallima liikkumavara täysimääräisesti. Epäselvät määritelmät ovat omiaan muodostamaan riskin harmaalle suojelulle. Luonnon monimuotoisuutta voidaan vahvistaa ilman tarpeettomia rajoituksia metsien kestävälle käytölle, Lehtomäki toteaa.
Miljardiluokan kustannuksia ei pidä sellaisenaan hyväksyä
Positiivisista linjauksista huolimatta ennallistamisen kustannukset ovat muodostumassa erittäin suuriksi. Suunnitelman toteuttamisen kokonaiskustannuksiksi vuosille 2026–2050 arvioidaan noin 1,2 miljardia euroa vuodessa, josta valtiolle kohdistuviksi kustannuksiksi arvioidaan noin 900 miljoonaa euroa vuodessa.
Metsäteollisuuden mielestä jatkovalmistelussa on myös arvioitava välittömien kustannusten lisäksi nykyistä perusteellisemmin vaikutukset puun saatavuuteen, investointeihin, vientiin, työllisyyteen ja aluetalouteen.
Metsäteollisuus hankkii noin 95 prosenttia käyttämästään puusta kotimaasta. Ala työllistää Suomessa suoraan ja välillisesti noin 166 500 ihmistä, tuo 12,5 miljardin euron vientitulot ja kerryttää lähes neljä miljardia euroa verotuloja.
Metsäbiotalouden tiedepaneelin arvion mukaan ennallistaminen voisi vähentää puun saatavuutta 3,5–17 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja pienentää metsäsektorin arvonlisäystä 370–1 800 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä syystä talousmetsissä tehtävät ennallistamistoimet tulee suunnitella kustannustehokkaiksi.
– Suunnitelma on nyt paremmalla uralla, mutta työ ei ole valmis. Suomen on löydettävä ratkaisut, joilla luonnon monimuotoisuutta vahvistetaan kustannustehokkaasti ilman tarpeettomia haittoja puun saatavuudelle ja metsäteollisuuden kilpailukyvylle. Nämä vaikutukset on arvioitava huolella ennen ennallistamisen toimeenpanoa, Lehtomäki summaa.
