Ilmassa on liikaa hiilidioksidia. Sitä on kertynyt fossiilisten polttoaineiden käytöstä, jonka vähentäminen on tärkein ilmastoteko. Lisäksi tarvitaan hiilenloukkuja.

‍

Eurooppa tavoittelee ilmastoneutraalisuutta vuoteen 2050 mennessä. Tällä tarkoitetaan sitä, että hiilidioksidia vapautuu ja poistuu ilmakehästä yhtä paljon. Valitettavasti on niin, että vuonna 2050 Euroopassa syntyy edelleen fossiilisia hiilidioksidipäästöjä. Tämän viheliäisen ongelman ratkaisemiseksi ja negatiivisten päästöjen aikaansaamiseksi EU on virittelemässä entistä tehokkaampia hiilenloukkuja. Niillä ei kuitenkaan jahdata fossiilihiiltä vaan alun alkaen kasvien ilmakehästä ottamaa uusiutuvaa hiiltä.

‍

Hiilidioksidin poistamista voidaan tehdä useilla eri tavoilla. Maankäyttösektorilla, kuten metsissä, kasvien hiilensidontaa voidaan lisätä. Teknologisilla ratkaisuilla voidaan ottaa hiilidioksidia talteen esimerkiksi bioenergiatuotannosta. Puutuotteet puolestaan voivat varastoida puiden ilmakehästä poistamaa hiilidioksidia. Metsäteollisuus on näissä kaikissa tärkeä osa ratkaisua.

‍

Metsien osalta löytyy toimenpiteitä, joista saadaan useita eri hyötyjä. Metsittäminen lisää hiilensidontaa sekä tuottaa aikanaan raaka-ainetta ilmastomyönteisten puutuotteiden jalostukselle. Metsien kasvua ja terveyttä parantavat toimet tekevät samoin.

‍

Puutuotteet ovat erinomaisia hiilensieppaajia. Kasvaessaan puut poistavat ilmakehästä hiiltä, joka voi pysyä tuotteessa vuosikymmeniä ja joissain tapauksissa vuosisatoja. Ei ole ihme, että puurakentamiselle halutaan luoda myötätuulta huomioimalla tämä ilmastomyönteisyys. Tärkeää on myös huomata se, että rakentamiseen saadaan puuta ainoastaan, mikäli metsien hyvästä kasvusta huolehditaan ja puunkorjuu hyväksytään.  

‍

Tehtaille on viriteltävissä teknologiaan perustuvia hiilenloukkuja. Toistaiseksi teknologia on lapsenkengissään, mutta on mahdollista, että jokin päivä bioenergiantuotannosta saadaan hiilidioksidia talteen ja kenties hyötykäyttöön esimerkiksi vetytalouden yhteyteen. Tällöin osa energiakäyttöön menevästä puusta voitaisiin hyödyntää kahteen kertaan.

‍

Hiilenloukut voivat räpsähtää myös näpeille. Jos metsien poistamaa hiilidioksidia käytetään perusteena fossiilipäästöjen jatkamiselle tai niiden kompensoimiselle, niin silloin pelataan jatkoaikaa fossiilitaloudelle. Se olisi iso munaus, sillä nimenomaan fossiilitalous on ilmastonmuutoksen juurisyy.

Jos loukkujen myötä metsätalous passivoituisi ja puuvirta jalostukseen tyrehtyisi, niin hiiltä ei saataisi kiinni puurakentamiseen eikä liioin talteen energiateknologioilla. Menetetyistä mahdollisuuksista muistuttaisivat metsissä vanhenevat puut, jotka olisivat vuosi vuodelta alttiimpia erilaisille tuhoille.

‍

Tehtailla hiilenloukkujen toimivuus on vielä kovin epävarmaa. Velvoitteiden asettaminen ei siten ole oikea etenemistapa. Sen sijaan tarvitaan kannustimia kehitystyöhön ja demolaitoksiin.

‍

Hiilenloukkujen virittäminen vaatii viisautta. Parhaassa tapauksessa ne voivat auttaa valtioita saavuttamaan nielutavoitteensa, lisäämään viihtyisää puurakentamista sekä luomaan uutta ilmastoteknologiaa. Pahimmassa tapauksessa ne pitkittävät fossiilista päästelyä ja tyrehdyttävät metsien kasvua. Tähdätään parhaimpaan!

‍

ps. Tämän jutun tekemisessä ei vahingoitettu yhtään hiiltä ja välteltiin aktiivisesti termejä kuten sertifiointikehikko, kumoamisväittämä, BECCS, rainbow carbon ja lisäiset toimet.

‍