Suomessa on jo EU-jäsenyyden alkuvuosista saakka ymmärretty, että pienen maan etu on valmistella kannanotot avoimesti ja laaja-alaisesti. Tiedonsaanti ja vaikuttaminen on varmistettu EU-asioiden komitean sektorikohtaisissa jaostoissa, joiden toimintaan intressitahot osallistuvat. Vähintään yhtä tärkeää on jatkuva vuoropuhelu etujärjestöjen, hallituksen ja ministeriöiden virkamiesten välillä. Eduskunta ja sen suuri valiokunta on kytketty systemaattisesti kannanmuodostukseen ja yhteydet Suomesta Brysselissä toimiviin EU-instituutioihin ja siellä vaikuttaviin suomalaisiin ovat hyvät.

Avoin vuorovaikutus takaa sen, ettei EU-valmistelussa meneillään olevissa kysymyksissä juurikaan pääse syntymään yllätyksiä. Jos toimijoiden tahto ei päädy Suomen tai Euroopan unionin kannaksi, ei ole kysymys järjestelmän toimimattomuudesta vaan erilaisista näkemyksistä.

Hyvä esimerkki onnistuneesta kansallisesta EU-edunvalvonnasta löytyy syksyltä. EU:n päästökaupan jatkokausia valmisteltaessa niin virkamiehet kuin Suomen hallituskin pääministerin johdolla ajoivat metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä tukevaa ratkaisua johdonmukaisesti ja kestävällä tavalla. Komissiossa syntynyt ratkaisu päästöoikeuksien jaosta merkitsee tunnustusta suomalaisen metsäteollisuuden energiatehokkaille toimintatavoille.

Toinen tuore esimerkki hyvästä kansallisesta yhteistyöstä on ratkaisu puutullien merkittävästä alentamisesta Venäjän WTO-jäsenyysratkaisun yhteydessä. Suomen viranomaiset vaikuttivat komission suuntaan yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Tulos vahvistaa kotimaisen metsäteollisuuden raaka-ainetarjontaa.

Hyvän huonon esimerkin tarjoaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) puitteissa vuonna 2008 tehty sopimus laivojen polttoaineen rikkipitoisuuden vähentämisestä. Kauppamerenkululle ja erityisesti vientiteollisuudelle miljardiluokan lisäkustannuksen aiheuttavan päätöksen kansallista ennakkovalmistelua ei käytännössä ollut. Lopputuloksena syntyi Suomelle ja monelle muulle Itämeren rantavaltiolle taloudellisesti erittäin raskas päätös, jonka vienti käytäntöön aiheuttaa merkittävää huolta kaikille osapuolille.

Asioiden monimuotoisuus asettaa lähes kaikkien kansainvälisten järjestöjen päätöksenteon kansalliselle valmistelulle entistä suuremmat haasteet. Euroopan unionia varten luoduista valmistelumekanismeista kannattaa ottaa oppia.

Kirjoitus julkaistu lyhennettynä Talouselämässä 14.1.2011.