Hiilinielukeskeinen ilmastopolitiikka ei pysty vastaamaan ilmastonmuutokseen, sen osoittavat maailmalla yleistyvät metsäpalot. Keskustelua tulee ohjata myös erilaisiin hiilivarastoihin, jotka voivat monipuolistaa ilmastonmuutoksen vastaisia toimia.

‍

Kesäloma tekee ihmiselle hyvää. Työvuodesta palautuessa ajatus kirkastuu ja maailmaa tulee tarkasteltua kuin uusien linssien läpi. Osalla mieleen voi juolahtaa suuria filosofisia kysymyksiä ja osalle erilaisia herätteleviä kysymyksiä sataa ulkopuolelta. Sen lisäksi, että pääsin pohtimaan sukulaislasten kanssa palohälyttimen toimintalogiikkaa, pohdintani kulkeutuivat metsäpalouutisten myötä hiilinieluihin.

‍

Tiesitkö, että vuonna 2023 Kanadan metsäpalot aiheuttivat hiilidioksidipäästöjä saman verran kuin maailman kolmanneksi suurin päästäjämaa eli Intia? Näin paljon yhden maan vuotuiset metsäpalot voivat maksaa meille taistelussa yhteistä vihollistamme, ilmastonmuutosta vastaan. Lämpötilat rikkovat uusia ennätyksiä ja metsäpalot yleistyvät, mutta Suomessa jahdataan kuumeisesti nielulaskun maksajaa. Nielulaskua kukaan ei ole nähnyt, mutta se täyttää näköislehtien sivut ja somekeskustelut. Palojen ilmastovaikutuksista taas käydään hämmästyttävän vähän keskustelua.

‍

Palojen ilmastovaikutuksista käydään hämmästyttävän vähän keskustelua.

‍

Toki ymmärrän, että hakkuilla on vaikutuksensa hiilinieluihin. Metsäpalojen ongelma ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole pelkästään niiden vaikutus metsien hiilinieluun eli metsävarojen kasvuvauhtiin. Savuna ilmaan katoaa myös aiempina vuosikymmeninä karttunut metsien hiilivarasto. Ilmaston lämmetessä metsäpalojen ja erilaisten viheliäisten tuholaisten yleistyminen saavat ilmastopolitiikan ja hiilinielut näyttämään aiempaa huterammilta. Hiilinieluja ei kutsuta syyttä ilmastopolitiikan epävakaaksi selkänojaksi.

‍

Keskustelun tiimellyksessä suosittelenkin tarkastelemaan ongelmaa myös muiden linssien läpi. Ilmastonmuutoksen edetessä metsätuhojen ei suinkaan oleteta vähenevän. Nielun kasvattaminen puunkäyttöä rajoittamalla hidastaa pitkällä aikavälillä metsien kasvuvauhtia, kun vanhenevien puiden hiilensidontakyky laskee. Hiilinielujen lyhyen aikavälin maksimoinnin vaarana puolestaan on, että fossiilipohjaiset tuotteet jyräävät puusta valmistettujen tuotteiden yli. Tämä pahentaisi niin maailman yhteisen ilmaston kuin Suomen talouden tilannetta entisestään.

‍

Hiilivarastoja voidaan turvata moninaisin keinoin ja moni niistä on jo käsiemme ulottuvilla. Metsäteollisuudessa voidaan luonnon hiilivarastoa eli puita käyttämällä valmistaa erilaisia tuotteita. Rakennukset sitovat hiilen parhaimmillaan useammaksi sadaksi vuodeksi, kalusteetkin helposti vuosikymmeniksi. Pakkaukset ja erilaiset puupohjaiset kemikaalit vähentävät fossiilisten raaka-aineiden käyttöä. Nämä ovat kaikki esimerkkejä konkreettisista teoista, joilla turvataan hiilivarastoja ja hidastetaan ilmastonmuutosta. Samassa rytäkässä luodaan talouden voiteluaineita kuten verotuloja ja työpaikkoja, joista viime vuosina ei ole Suomessa ollut runsauden pulaa.