Työmarkkinoilla pitää tehdä syksyllä tuottavuutta parantavia uudistuksia. Myöskään elokuun budjettiriihessä ei ole varaa ummistaa silmiä pidemmän aikavälin kasvunäkymiltä. Ne ovat vaisut.
Koska väestö ikääntyy ja tuottavuus kasvaa nihkeästi, hyvinvointimme lisääntyy totuttua hitaammin. Vasta tänä vuonna selvästi vahvistunut talouskasvu ei ratkaise Suomen talouden rakenteellisia ongelmia. Kasvu hidastuu ennusteiden mukaan jo ensi vuonna, eikä Suomi ehdi korjata pitkän taantuman aikana syntyneitä vahinkoja.
Tässä tilanteessa meidän tulee pitää kiinni teollisista, korkean tuottavuuden työpaikoista. Avainasemassa vientitulojen varmistamisessa ovat kustannuskilpailukyvyn parantaminen ja ketteryyden lisääminen. Samaan aikaan päättäjien on huolehdittava siitä, että yritysten toimintaympäristö houkuttelee investointeja. Korjausliikkeitä pitää tehdä sekä Helsingissä että Brysselissä. Ainoastaan näin Suomen kasvu saa kestävän pohjan.
Tarvitsemme lukuisia oikeaan suuntaan vieviä päätöksiä, ja työmarkkinoillakin uudistustarpeet vaihtelevat aloittain. Paperi-, sellu- ja kartonkiteollisuudessa joustavuuden lisääminen päivittäisi työehtosopimuksen tähän päivään ja mahdollistaisi tuottavuuden parantamisen.
Vaikka metsäteollisuus onnistui vuonna 2016 säilyttämään paikkansa Suomen suurimpana tavaraviejänä, elokuun alussa julkaistut tuotantoluvut kertovat suurista tuoteryhmien välisistä eroista. Sellun tuotanto oli viime vuoden tasolla ja kartongin kasvoi toisella neljänneksellä yhdeksän prosenttia, mutta paperin kysyntä vähentyy trendinomaisesti ja kansainvälinen kilpailu kovenee jatkuvasti. Samalla kustannuspaineet lisääntyvät. Sahatavaran tuotanto on kasvussa, mutta kustannuskilpailukykyä pitää parantaa.
Koska Suomen hyvinvointi nojaa vientiin, kustannusten nousua tulee hillitä myös muiden alojen neuvotteluissa. Noin puolet teollisuuden työvoimakustannusten noususta perustuu kotimarkkina-alojen ratkaisuihin. Eli palkankorotukset esimerkiksi palvelualoilla lisäävät teollisuuden kustannuksia merkittävästi.
Työmarkkinoiden ohella epäjohdonmukainen energia- ja ilmastopolitiikka muodostaa yrityksille huomattavan haasteen. Tällä hetkellä EU käsittelee useampaa kokonaisuutta, jotka vaikuttavat merkittävästi metsäteollisuuden toimintaedellytyksiin. Päättäjien tulee varmistaa, että EU:n päätökset eivät hidasta biotalouden kasvua esimerkiksi rajoittamalla kestäviä hakkuumahdollisuuksia.
Kotimaassa energiapolitiikan keskeiset, kilpailijamaissakin käytössä olevat työkalut puolestaan sekoitetaan harhaanjohtavasti yritystukikeskusteluun. Suomalaisten päättäjien pitää niin ikään palauttaa yritysten luottamus siihen, että toimintaedellytykset säilyvät vastaavina kuin keskeisissä kilpailijamaissa. Vain ennakoitava päätöksenteko houkuttelee investointeja – ja pitää olemassa olevat kilpailukykyisinä. Kestävä lähtökohta on nykyisen hallitusohjelman sitoumus: teollisuuden kustannuksia ei vaalikauden aikana lisätä.
