EU:sta kuuluu kummia. Suomen metsiä halutaan sosialisoida maailmalle. Se ei käy.
Saimme Brysselistä kesälahjaksi ilmastopaketin, jossa ehdotetaan jäsenmaille päästövähennyksiä. Alkusanojen kantavia teemoja ovat halumme solidaarisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja keskinäiseen luottamukseen. Kaunista keskeislyriikkaa.
Tarkemmin katsottuna ilmastopaketti tarjoaa Suomi-neidolle litsarin avokämmenellä. Suomi rankattiin Euroopan vauraimpien maiden mitalisijoille ja sen perusteella meille tarjoiltiin järjettömän kova päästövähennystavoite, 39 prosenttia. Olemme varsin komeassa seurassa Luxemburgin, Ruotsin ja Saksan kanssa. Hyvin olemme vaurautemme osanneet piilottaa, sillä katukuvasta sitä ei tahdo huomata.
Metsiä koskevissa ilmastokysymyksissä EU on laukkaamassa laput silmillä, öh, metsään. Kurmuutusta on luvassa etenkin maille, joilla on huomattavat ja kasvussa olevat metsävarat. Tulevaisuuden metsien käyttöä ollaan ohjaamassa jollekin menneisyyden tasolle. Hullua. Pitäisi katsoa eteenpäin ja nähdä puunkäytön mahdollisuudet.
Brysseliin on toki viestitty vuosien ajan, että metsävarojemme voimakas kasvu ei ole sattumaa. Sen eteen on tehty töitä. On istutettu laadukkaita taimia. On perattu taimikoita. On kiihdytetty kasvua harvennuksilla. On kehitetty metsätalouden menetelmiä. Kaikkeen tähän on sukupolvien yli laitettu aikaa ja rahaa, jotta myös sadonkorjuuta voidaan lisätä. Kakkua on kasvatettu, jotta voidaan myös syödä enemmän.
Mikä mahtaa olla se ajatuskulku, jonka seurauksena metsiämme, tehtyä työtä ja investointeja halutaan nyt sosialisoida kansainyhteisön omaisuudeksi? Tällaista kaavaillaan samaan aikaan kun maailmalla pusketaan uuniin fossiilisia polttoaineita. Epistä, sanoisi lapsi. Aikuisen sanomisia ei kehtaa tähän laittaa eikä tilakaan riitä.
Suomelta tarvitaan tanakkaa korkean tason poliittista vaikuttamista, jotta metsistämme saa tukkia, muttei pölliä. Muutoin hallitusohjelman tavoitteet päästöjen vähentämisestä, uusiutuvan energian lisäämisestä ja biotaloudesta eivät toteudu. Biotalouden turvin Suomi voi oikeasti kivuta sille vaurauden tasolle, jolla maamme kuvitellaan nyt olevan.
Solidaarisuutta, oikeudenmukaisuutta ja luottamusta, kiitos.
