Työpaikkoja turvataan ja luodaan kehittämällä kustannuskilpailukykyä. Kustannuskilpailukykyä kehitetään parantamalla tuottavuutta. Tuottavuutta parannetaan satsaamalla innovaatiotoimintaan. Innovaatiotoimintaa kiihdytetään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä.

Tällä yksinkertaistetulla kaavalla on suomalainen punnertanut itsensä ylös aiemmista talouttamme koetelleista suvannoista kerta toisensa jälkeen. Ankarasta 1990-luvun lamasta kiipesimme maailma huipulle elektroniikkateollisuudessa. Ja samalla kaavalla ohitettiin lopulta myös finanssikriisin kurimus, joskin vaatimattomammin.

Emme ole tyytyneet pelkkään kriisinhallintaan vaan ottaneet samalla aina myös rohkean hypyn aiempaa korkeammalle tasolle ja vakiinnuttaneet näin asemamme huippuosaamisen, edistyksellisen teknologian ja hyvinvoinnin maana.

Näin pitää toimia nytkin. Vielä on epäselvää kuinka syvälle suohon koronakriisi taloutemme upottaa. Selvää sen sijaan on, että voittajana pääsemme ulos vain panostamalla uudistumiseen. Akuuttien kriisitoimenpiteiden lisäksi jälleenrakentamisen täytyy tarkoittaa ennen kaikkea uuden rakentamista. Näin annamme taloudellemme mahdollisuuden taistella kärkipaikoista kriisin jälkeisessäkin kilpailussa.

Edellisen hallituksen tekemät leikkaukset innovaatiojärjestelmän rahoitukseen veivät innovaatiolta polttoainetta. Seuraukset ovat katastrofaalisia: Yritykset ovat siirtämässä innovaatiotoimintaansa kovaa vauhtia ulkomaille. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan tutkimus- ja innovaatioyhteistyö korkeakoulujen ja yritysten välillä on yritysrahoituksen määrässä mitattuna pudonnut 36 prosenttia vuosikymmenessä. Voimavarat kilpailukykyä turvaavan osaamisen ja teknologian synnyttämiseen ovat huvenneet.

Innovaatiojärjestelmämme tarvitsee kriisitoimia ja uudelleenrakentamista. Nykyhallitus on tehnyt ohjelmassaan korjausliikkeen ja palauttanut innovaatiotoiminnan takaisin elinkeinopolitiikan työkalupakkiin. Pakki täytettiin hyvillä aikeilla toki jo ennen koronakriisin rantautumista Suomeen.

Mutta juuri kriisin takia on entistä tärkeämpää, että keväällä julkistetussa tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotiekartassa esitetyille toimille varataan niiden vaatimat voimavarat. Julkisen ja yksityisen sektorin innovaatioyhteistyötä, tutkimuksellista huippuosaamista ja innovatiivisempaa valtionhallintoa ei luoda nimellisillä panoksilla.

Neljännessä lisätalousarviossa hallitus lisäsi innovaatiotoiminnan voimavaroja. Yritysten sekä korkeakoulu- ja tutkimuslaitossektorin kumppanuusmallia pilotoidaan. Veturiyrityskampanjaa jatketaan. Nämä ovat rohkaisevia merkkejä siitä, että hallitus ymmärtää uudistumisen olevan tärkeä osa kriisistä selviytymistä.

Lyhytaikaiset ja kertaluontoiset toimet eivät kuitenkaan riitä. Kehityskaari tutkimuksesta uusia työpaikkoja luovaan liiketoimintaan on usein hyvin pitkä, jopa vuosikymmenen mittainen. Jotta yritys investoisi korkean riskin kehitystoimintaan, innovaatiojärjestelmän tulee olla ennakoitava ja pitkäjänteinen.

Pitkäjänteistä innovaatiotoiminnan lannoitusta tarvitaan kipeästi, sillä lupaavia teknologiataimia löytyy metsäteollisuudesta useita. Metsäteollisuus ammentaa panoksia menestyksekkäästä, olemassa olevasta liiketoiminnastaan ja on muovautumassa tulevaisuuden kestävien materiaaliteknologioiden kehittäjäksi.

2010-luvulla suomalainen metsäteollisuus on kiilannut itsensä maailman patentointitilastojen huipulle esimerkiksi nanoselluloosan ja ligniinin kehittelyssä. Ihmeaine nanosellusta voidaan tehdä vaikkapa läpinäkyviä kalvoja, ja se auttaa myös haavoja parantumaan nopeammin. Ligniinistä taas voidaan tehdä esimerkiksi uusiutuvaa biohiiltä sähköistymistä edistävän akkuteollisuuden kestävyystarpeisiin. Pian voimme myös pukea päällemme puusta valmistettuja vaatteita.

Tällaisista teknologiataimista kasvaa pohja tulevaisuuden liiketoiminta-alueille ja työpaikoille. Jotta perille sovellusten hyödyntämiseen päästäisiin mahdollisimman nopeasti, tarvitaan pitkäjänteistä tutkimus- ja kehitystyötä sekä ennakoitavaa innovaatiopolitiikkaa. Myös kriisin jälkeen.