Kuluvan vuoden talousennusteiden piristyminen on puhaltanut raikkaita tuulahduksia Suomen talouteen. Kasvun aiempaa laaja-alaisemmasta pohjasta ja viennin vedosta iloitaan myös metsäteollisuudessa. Viennin elpymiseen on kuitenkin syytä kiinnittää syvempää huomiota kuin mitä viimeisen puolen vuoden data osoittaa.
Missä esimerkiksi olemme vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen, joka käytännössä pysäytti vientimme? Joko tämä kasvupyrähdys auttaa Suomea palauttamaan bruttokansantuotteen ja viennin tason entiselleen tai jopa sitä korkeammalle tasolle?
Pettymyksen uhallakin on todettava, että emme ole vieläkään palanneet finanssikriisiä edeltäneelle tuotannon tasolle. Kansainvälisessä kaupassa Suomi on myös menettänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana myös merkittävästi markkinaosuuksia. Monet kuitenkin tuntuvat ajattelevan, että asialle ei oikeastaan voi mitään, koska kehittyvät taloudet ottavat osansa ja että vientimme rakenne on vain kerta kaikkiaan ollut monin tavoin epäonnistuneiden sattumuksien summa. Yhtäältä olemme keskittyneet investointivetoisiin tuoteryhmiin samaan aikaan kun kuluttajavetoisten tuotteiden kysyntä on ollut maailmalla nousussa. Toisaalta muistutellaan, että maajakaumamme viennissä on ollut meille epäedullinen, koska vientimme on suuntautunut merkittävässä määriin Eurooppaan, jonka talous sakkasi velkataakan kurimuksessa pitkään. Puhumattakaan Venäjän talouden taantuman kielteisistä vaikutuksista Suomen vientiin.
Nämä tekijät ovat toki oikeita havaintoja, mutta kuitenkin vain osa kokonaiskuvaa. Toisen puolen muodostavat kilpailukykytekijät. Metsäteollisuus on viestinnässään korostanut kilpailukykyä ja sen merkitystä viennin vedon tärkeänä moottorina. Suomen viennin markkinaosuustekijöiden muutoksia tutkineet Petri Mäki-Fränti ja Seppo Orjasniemi (Euro ja Talous 3/2017) osoittavat nyt myös tutkimustuloksin, että nimenomaan kilpailukyvyn heikkeneminen selittää suurimmalta osin Suomen markkinaosuuksien supistumisen. Suomi ei ole kyennyt vastaamaan nousevien talouksien tuomaa kilpailua vastaan.
Talouspolitiikan ja elinkeinopolitiikan suuntaamisen osalta tämä tulos on tärkeää pitää mielessä. Kansainvälisen kilpailukyvyn kohentamiseen liittyvää työtä ja sarkaa riittää Suomessa kynnettäväksi myös jatkossa. Hyvän suhdannekehityksen aikana sitä on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää tehdä kuin laskusuhdanteessa.
