Talouden taantuma ja kansainvälinen rahoituskriisi ovat horjuttaneet myös suomalaisten luottamusta jatkuvaan talouskasvuun ja hyvinvoinnin lisääntymiseen. Julkisen talouden tasapaino on euromaissa heikentynyt. Suomenkin kansantalouteen taantuma on synnyttänyt tuntuvan kestävyysvajeen.Vaikka taantuma on hellittämässä, talous on silti heikommissa kantimissa kuin miesmuistiin. Myös ETLA muistuttaa tuoreessa suhdannejulkaisussaan siitä, että aiemmissa hyvän tasapainon maissa, joihin Suomikin kuuluu, taantumasta toipuminen merkitsee tiukkaa finanssipolitiikkaa. Vyön kiristys koskee sekä julkisen sektorin menoja että tuloja ja heijastuu tavallisten suomalaisten arkeen.
Vuonna 2009 valtio ja kunnat keräsivät verotuloja yrityksiltä ja kansalaisilta yhteensä noin 80 miljardia euroa. Tuosta summasta maksetaan muun muassa julkinen liikenne, kadut, kirjastot, uimahallit, pallokentät ja terveydenhuolto.
Samana vuonna vientiteollisuus tuotti Suomelle verotuloja 40 miljardia euroa. Suoraan ja välillisesti kun mukaan lasketaan teollisuuden maksamat palkat, verot ja maksut. Summa on puolet hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen tarvittavista tuloista. Siksi suomalainen vientiteollisuus kannattaa pitää hyvässä toimintakunnossa.
Tähän mennessä vaalikeskustelussa on pääasiassa keskitytty jakamaan yhteisiä verovaroja. Äänessä ovat pitkälti olleet tahot, jotka uskovat, että sähkö tulee töpselistä ja rahat valtion budjetista. Mistä sähkö sinne töpseliin tulee tai mistä saadaan rahat valtion budjettiin, tuntuu kiinnostavan harvoja.
Metsäteollisuus, samoin kuin vienti yleisemminkin, on ollut elpymään päin. Myönteisen kehityksen jatkuminen riippuu kuitenkin hyvin pitkälti lähiaikojen kotimaisista päätöksistä.
Metsäteollisuus vie jopa 90 prosenttia tuotteistaan. Eikö se tarkoita sitä, että viejät vievät ja kotimaassa eletään toiseen tahtiin? Mitä tekemistä viennillä on kotimaisen talouskehityksen kanssa?
Vastaan kysymyksellä. Mistä on suomalaisen metsäteollisuuden tuotteet tehty? Kotimaisesta puuraaka-aineesta, energiasta ja työstä. Niillä tuotetaan merkittävä osa Suomen vientituloista. Näiden osatekijöiden kustannukset määräytyvät vain ja ainoastaan Suomessa, suomalaisen päätöksenteon perusteella.
Kun teollisuus menestyy ja tuottaa nykyistä enemmän vientituloja, meillä on vaalien jälkeen mahdollisuus jakaa hyvinvointia ja verotuloja vaaleissa valittujen päättäjien hyväksi näkemällä tavalla suomalaisten tarpeisiin. Jos taas emme saa Suomen rahoja riittämään, joudumme leikkaamaan menoja. Tuolloin työkaluksi ei riitä juustohöylä, vaan tarvitaan järeämpiä työkaluja. Siinä tilanteessa on uusilla päättäjillä oleellisesti toiset poliittisen päätöksenteon reunaehdot.
Energiaveroleikkurin muuttaminen, kohtuuhintainen sähkö, päällekkäisten tukien poistaminen, puun saatavuus, kuljetusväylien kunto ja puurakentaminen – vaikuttavat merkittävästi metsäteollisuuden menestykseen. Nämä kaikki asiat ovat päättäjiemme omissa käsissä.
Puolet Suomen hyvinvoinnista tulee viennistä. Metsäteollisuuden luomista rahavirroista ja arvonlisäyksestä 2/3 jää kotimaakuntaan. Näistä tuloista saavat elantonsa, suoraan tai välillisesti, osittain tai kokonaan sadat tuhannet suomalaiset äänestäjät.
Eduskuntavaalien jälkeisessä päätöksenteossa on ponnisteltava erityisesti talouskasvun ja investointien puolesta. Kun yritykset voivat kasvaa, työllistää ja luoda hyvinvointia, saamme velat maksettua ja julkisen talouden tasapainoon.
Suomalaisten tehtaiden kilpailukyky riippuu pitkälti kotimaisista päätöksistä. Jos omilla päätöksillä heikennämme omien vientituotteidemme menestymisen mahdollisuuksia, millä sitten voimme pärjätä? Kun suomalainen vientiteollisuus saa yhdenvertaiset toimintamahdollisuudet kilpailijamaiden kanssa, voimme menestyä.
