Metsätilarakenteen pirstoutumiselle ei ole toistaiseksi löytynyt pysäyttäjää. Pystyykö siihen nykyinen hallitus? Tilaisuus siihen on käsillä, kun metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin rakennetaan uutta kannustinta – metsälahjavähennystä.
Kesän aikana lausunnolla olleen esityksen mukaan kriteerit täyttävä tila saisi maksetun lahjaveron perusteella huojennusta puun myyntitulojen verotuksessa, kun uusi omistaja tekee puukauppaa.
Esityksen tavoitteena on kasvattaa metsätilojen kokoa, lisätä yrittäjämäisen metsätalouden harjoittamista ja metsien hyvää hoitoa. Lisäksi tavoitellaan lisäystä puun tarjontaan ja kotimaisen puun käyttöön, kun biotalous on voimakkaassa kasvussa.
Huojennuksen saamisen ehtona on, että tilan tuottoarvon pitää ylittää 40 000 euron alaraja. Tuottoarvo lasketaan tilan pinta-alan ja kuntakohtaisen hehtaarituoton avulla, jonka verottaja määrittää vuosittain jokaiselle kunnalle.
Raja-arvon taso on kiivaan keskustelun kohteena. Metsäteollisuuden mielestä esityksen mukainen taso on perusteltu, kun perimmäisenä tavoitteena on tilakoon kasvattaminen ja pirstoutumisen pysäyttäminen ja ammattimaisen metsätalouden lisääminen.
Alaraja tarkoittaa eteläisessä Suomessa suunnilleen nykyistä tilojen keskikokoa. Pohjoista kohti mentäessä pinta-alavaatimus kasvaa, koska metsien tuotto on selvästi alemmalla tasolla.
Esityksen mukaisella raja-arvolla saavutetaan hyvä kattavuus eli huojennuksen piiriin pääsisi lähes puolet yksityismetsien pinta-alasta ja lähes viidennes metsätilojen lukumäärästä.
Mikäli raja-arvoa laskettaisiin, johtaisi se kattavuuden paranemiseen, mutta samalla ohjausvaikutus tilakoon kasvattamiseen vesittyisi. Alempi raja-arvo jopa lisäisi puun myyntiin kannustavaa vähennyspohjaa, mutta metsäteollisuuden mielestä vieläkin tärkeämpää on saada aikaan tilakoon todellista kasvua ja siten pitkävaikutteisesti parantaa metsien omistusrakennetta.
Ammattimaiseen puuntuotantoon tarvitaan pinta-alaa
Kun tavoitteena on harjoittaa metsätaloutta ammattimaisesti ja kannattavasti, niin tarvitaan riittävästi metsäpinta-alaa. Pienikin tila voi toki olla aktiivinen, mutta isomman tilan kustannustehokkuuteen ja kannattavuuteen se harvoin yltää. Monella pienellä tilalla metsätulojen merkitys ansiotulojen rinnalla jää pieneksi ja sen myötä puun tuottaminen ja puukauppa toissijaisiksi tavoitteiksi.
Puuta jalostavan teollisuuden kannalta on olennaista kustannustehokkuus, sillä puunhankinnan volyymit ovat suuria. Viime vuonna teollisuus osti puuta yksityismetsistä 48,5 miljoonaa kuutiometriä. Siihen tarvittiin noin 100 000 puukauppaa, ja kantorahaa metsänomistajille maksettiin 1,7 miljardia euroa. Lisäksi puun korjuuseen, kuljetukseen ja yleiskuluihin kului 1,1 miljardia euroa.
Suuret tilat tekevät tunnetusti puukauppaa säännöllisemmin ja kauppakohtaiset puumäärät ovat isompia. Puunhankinnan kustannustehokkuus paranee tilakoon kasvaessa, mikä näkyy tehokkuushyötyinä kaikissa hankintaketjun vaiheissa niin puun ostossa, korjuussa kuin kuljetuksessakin. Mittakaavaedut lisäävät myös metsätalouden kannattavuutta ja kasvattavat metsänomistajan tilipussia.
Pienestä tilakoosta seuraa kustannuksia myös yhteiskunnalle. Mitä nopeammin päästään kohti ammattimaisempaa metsätalouden harjoittamista, sitä pienemmäksi jää tarve tukea metsätaloutta valtion varoin esimerkiksi kemera-tuella.
Tilojen pirstoutuminen on jatkunut liian pitkään
Suomessa on nykyisin 347 000 metsätilaa, mikä on noin 70 prosenttia enemmän kuin sotien jälkeen. Uusia tiloja syntyy edelleen vajaan 1000 tilan vuosivauhtia. Keskimääräinen metsätila on kooltaan 30 hehtaaria. Perhetila pirstotaan tyypillisesti heti perinnönjaon yhteydessä tai myöhemmin, kun kuolinpesä- tai yhtymäomistusta puretaan.
Merkittävä asia on, että huojennus on tarkoitus kohdistaa vain elinaikana tehtäviin sukupolvenvaihdoksiin. Vaatimus ohjaa tehokkaasti metsänomistajien ikärakenteen nuorentumiseen. Se myös ennaltaehkäisee kuolinpesäomistuksen syntymistä ja kannustaa suunnittelemaan ja toteuttamaan omistusjärjestelyt hyvissä ajoin.
