Metsäteollisuus on sitoutunut toimimaan metsissämme vastuullisesti. Kun metsiä hoidetaan hyvin ja luonnon monimuotoisuus turvataan, on metsien käyttö myös taloudellisesti kestävää.
Metsätaloudessa ympäristöasiat ovat viimeisten vuosikymmenten aikana saaneet roppakaupalla lisää painoarvoa. Metsiä köyhdyttävistä harsintahakkuista, silmänkantamattomiin ulottuvista Osaran aukeista ja viime vuosisadan puolivälin yli-innokkaista ojituksista ja teholannoituksista on tultu kauas.
Suomen metsien suojelupinta-ala on 70-luvulta kolminkertaistunut. Suojelualueverkosto koostuu muun muassa kansallis- ja luonnonpuistoista sekä erilaisten lakisääteisten suojeluohjelmien, kuten vanhojen metsien – sekä lehtojensuojeluohjelmien alueista. Myös vapaaehtoisin toimenpitein on saavutettu hyviä tuloksia. METSO-ohjelman kautta on suojeltu yli 50 000 hehtaaria luontoarvoiltaan arvokasta metsää ja lisää on tulossa.
Suojelualueet ovat luontoarvojen turvaamisen ytimessä, mutta myös panostusta talousmetsiin tarvitaan. Luontoarvoista huolehtiminen kuuluukin nykypäivän metsätalouteen itsestään selvänä osana. Lainsäädäntö, erityisesti metsälaki ja luonnonsuojelulaki, turvaavat talousmetsien tärkeät elinympäristöt sekä uhanalaiset lajit ja luontotyypit. Suomen metsistä yli 90 prosenttia on sertifioitu. Lakitason vaatimuksen ylittävät sertifiointikriteerit velvoittavat hoitamaan metsiä niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin kestävästi. Puun alkuperä on voitava jäljittää ja kriteerien täyttymistä valvotaan.
Sekä suojelualueilla että talousmetsissä tehty hyvä työ tuottaa tuloksia. Viimeisin, vuonna 2010 valmistunut lajien uhanalaisarviointi osoittaa, että suurella osalla metsien uhanalaisista lajeista uhanalaistumiskehitys on pysähtynyt. Hyviä esimerkkejä on saatu vaikkapa valkoselkätikan kannan vahvistumisesta. Lajien tilaa on parantanut muun muassa hakkuualoille jätetty säästöpuu. Vuosikymmenten kuluessa metsiin jätetyn säästöpuun määrä kasvaa kumulatiivisesti. Kun puusto vanhimmasta päästä kuolee, muodostuu lahopuuta, josta suuri osa metsien uhanalaisista lajeista on riippuvaisia. Etelä-Suomessa lahopuun määrä onkin lähtenyt hienoiseen kasvuun. Työtä on silti vielä tehtävänä, sillä osalla metsälajistosta uhanalaistumiskehitys jatkuu.
Globaalisti suurin metsiin liittyvä ongelma on metsäkato. Metsiä raivataan jatkuvasti ruuantuotannon ja rakentamisen tieltä, jotta maapallon kasvavan väestön tarpeet saataisiin tyydytettyä. Metsäkadon pysäyttäminen turvaisi paitsi luonnon monimuotoisuutta, myös hillitsisi ilmastonmuutosta ja auttaisi vesivarantojen suojelussa ja eroosion ehkäisyssä.
Kun katsantokantaa laajentaa globaaliksi, näyttäytyvät Suomen metsiin liittyvät haasteet melko pieninä. Tästä huolimatta myös suomalaisen metsäteollisuuden ja metsäalan on yhä kehitettävä toimintaansa luonnon monimuotoisuuden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi aina vain paremmin. Näin turvataan myös toiminnan taloudellinen kestävyys.
