Metsänomistajat hoitavat metsiään tavoitteidensa mukaisesti. Osa painottaa taloudellisia hyötyjä, osa maisemaa ja osa monimuotoisuuden turvaamista. Tavoitteiden mukainen metsänhoito on helppoa, jos päätöksenteko on yksimielistä ja tavoitteet ovat selkeät.
Suomalaiset metsätilat ovat usein yhteisomistuksessa, ja tällöin tilan päätöksentekoon osallistuu monta henkilöä. Metsätiloja omistetaan puolison kanssa tai yhdessä sisarusten tai muiden tuttujen kesken verotusyhtyminä ja kuolinpesien kautta. Kuolinpesä ei ole metsänomistajana optimaalinen. Tilanteeseen on ajauduttu, ja tällöin osakkaiden tavoitteet voivat erota merkittävästi toisistaan. Lisäksi ajan myötä omistajat vain lisääntyvät, ja lopulta päätöksenteko voi mennä täysin konkeloon.
Kuolinpesien muodostumista tulisi ehkäistä tekemällä sukupolvenvaihdos hyvissä ajoin. Tällöin metsäomaisuus voidaan siirtää suunnitelmallisesti esimerkiksi perilliselle, jota metsätalous eniten kiinnostaa. Suunnitelmallinen sukupolvenvaihdos on pitkällä aikajänteellä jokaisen metsänomistajan etu.
Välillä tulee kuitenkin tilanteita, joissa metsänomistajilla ei ole perillisiä. Valtiokonttori saa vuosittain tiedon noin 600:sta perillisittä kuolleesta henkilöstä. Onneksi ilman perillisiä kuolleista noin 60 prosenttia on kuitenkin tehnyt testamentin.
Mitä vaihtoehtoja metsänomistajalla on, jos hänellä ei ole perillisiä ja hän toivoo oman metsäomaisuuden hoidolle oman näköistä jatkoa? Metsämiesten Säätiö antaa metsänhoidon osalta yhden vaihtoehdon. Mikäli metsänomistajalla ei ole työlleen jatkajaa, metsät voi lahjoittaa elinaikana tai testamentilla säätiölle, joka kunnioittaa lahjoittajan toiveita metsäomaisuuden hoidossa.
Metsämiesten Säätiö on yleishyödyllinen apurahoja jakava säätiö, joka tukee metsäalalla toimivien ihmisten hyvinvoinnin edistämistä ja metsäalan kehittämistä esimerkiksi tutkimuksen keinoin. Samalla tuetaan Suomen metsäalan kahta keskeistä tekijää, ihmistä ja osaamista.
