Onko metsätalous Suomessa kestävää -kysymys herättää intohimoista keskustelua muulloinkin kuin näin vaalien alla. Väittely puolesta ja vastaan on ymmärrettävää, koska metsien käytön kestävyydelle ei ole yhtä yhteisesti hyväksyttyä mittaria.
‍

Kestävyydessä on myös kyse laajasta kokonaisuudesta, joka muodostuu ekologisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Näitä osa-alueita pitää pystyä tarkastelemaan yhtä aikaa, jotta voidaan muodostaa perusteltu mielipide metsätalouden kestävyydestä.
‍

Mikä siis avuksi? Itse sanoisin, että metsäsertifiointi on tänä päivänä paras tapa edistää metsätalouden kokonaiskestävyyttä.
‍

Metsäsertifioinnilla riippumaton taho todentaa, että luonnon monimuotoisuus ja muut ympäristöarvot otetaan metsätaloudessa huomioon yli lainsäädännön vaatimusten. Samalla varmistetaan, että toiminta on myös taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää.
‍

Sertifioinnilla on myös tärkeä rooli, kun kuluttajille viestitään tuotteeseen käytetyn puun ja kuidun alkuperästä. Metsänhoitoon kohdistuvien vaatimusten lisäksi metsäsertifiointi vaatii sitoutumista koko puupohjaisen tuotteen arvoketjulta metsästä kuluttajalle saakka.
‍

Yli 20 vuotta Suomessa käytössä ollut metsäsertifiointi on tuonut metsätalouteen monia lainsäädännön vaatimukset ylittäviä luonnonhoidon käytäntöjä. Niistä on tullut osa tavanomaista metsänhoitoa.
‍

Metsäsertifiointi velvoittaa jättämään puunkorjuussa säästöpuita ja kuolleita puita. Säästöpuut ylläpitävät metsän monimuotoisuutta jo eläessään, ja kuollessaan niistä muodostuu monelle lajille tärkeää lahopuuta. Metsäsertifioinnin myötä Suomen hakkuukohteille jätetään vuosittain useampi miljoona säästöpuuta. Säästöpuiden jättämisen ansiosta esimerkiksi monimuotoisuuden kannalta tärkeän järeän haavan määrä on moninkertaistunut viimeisten vuosikymmenten aikana.
‍

Vesistöjen suojakaistojen ensisijainen tehtävä on pienentää metsätalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta. Suojakaistoilla on myös tärkeä rooli vesiluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Lisäksi rantametsät ovat usein erityisen monimuotoisia elinympäristöjä ja tärkeitä esimerkiksi monille linnuille.
‍

Metsänhoidon vaatimukset asettavat siis minimitason sertifioinnissa mukana olevien tahojen toiminnalle. On hyvä muistaa, että enemmänkin voi tehdä ja usein tehdäänkin.
‍

Metsäsertifiointi perustuu jatkuvaan parantamiseen ja niiden kriteerit tarkistetaankin viiden vuoden välein. Molemmissa Suomessa käytössä olevassa metsäsertifiointijärjestelmässä (FSC ja PEFC) otetaan kuluvan vuoden aikana käyttöön uudet metsänhoidolle asetetut vaatimukset. Standardien valmistelua ohjaavat kansainvälisesti sovitut kriteerit. Kansainvälinen vertailtavuus on oleellista kestävyyttä tarkasteltaessa. Kansallisella ratkaisulla puolestaan varmistetaan, että sertifioinnin vaatimukset soveltuvat suomalaiseen metsätalouteen ja metsänomistukseen.
‍

Sertifioinnin hyödyt syntyvät vasta silloin, kun järjestelmällä on käyttäjiä. Siksi metsäteollisuus on halunnut vaikuttaa siihen, että sertifioinnin vaatimuksissa ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia näkökulmia edistetään tasapuolisesti. Järjestelmien on oltava metsänomistajille houkuttelevia.
‍

Metsäsertifioinnilla on keskeinen vaikutus siihen, miten maamme metsissä ja metsätaloudessa toimitaan, sillä Suomen talousmetsien pinta-alasta 93 prosenttia on sertifioitu. Vertailun vuoksi todettakoon, että koko maailman metsistä on sertifioitu noin 10 prosenttia. Eli hyvällä tiellä ollaan, mutta työ jatkuu.