Pellervon taloustutkimus pyysi minua kesävieraakseen podcast-sarjaansa Saako Suomen metsiä käyttää? Vuoropuhelua erilaisista asiantuntijanäkökulmista edistävä rakentava formaatti oli minulle kuitenkin mieluisa kokemus. Voimakkaan kärjistäviä näkemyksiä tuottavia areenoita kun on sosiaalisessa mediassa jo kyllästymiseen asti. Erityisesti Twitterissä juupas–eipäs-kiistely kipinöi taajaan. Yhteenotto metsien taloudellisen käytön, virkistys- ja muun käytön tai metsien luontoarvojen välillä on juuri sellainen teema, joka helposti kiehauttaa tunteita yli äyräiden.

Vastakkainasettelu metsien käytössä ei kuitenkaan edusta suomalaisten kantaa tai tunnetilaa laajasti. Päinvastoin. Suomalaisten metsäsuhde muovautuu monien eri tekijöiden, kuten yksilön tarpeiden, identiteetin, toiminnallisuuden ja tunnetilan, yhteensulautumana. Sitä ei määrittele niinkään työkokemus metsäalalta tai metsän omistaminen. Kaikissa metsäsuhteissa ilmeneviä yhteisiä elementtejä ovat esimerkiksi kestävän kehityksen edistäminen, stressin poistaminen, paremman maailman rakentaminen ja henkisyyden kokeminen. Painotukset metsäsuhteessa ovat toki suomalaisten keskuudessa erilaisia: yksi on energinen seikkailija, toinen määrätietoinen sijoittaja, kolmas yhteisöllinen huolehtija tai harkitseva hyödyntäjä. Näin kertoo suomalaisten metsäsuhteiden tilaa kartoittanut Kantar TNS:n selvitys (2018).

On totta, että luontoarvot ovat nousussa metsänomistajien, metsänkäyttäjien ja muidenkin kansalaisten keskuudessa. Se on hieno asia. Kolmelle neljästä suomalaisesta metsä on melko tai erittäin kiinnostava asia ja yli 60 prosenttia suomalaisista käy vähintään muutaman kerran kuussa metsässä. Suurin osa meistä on myös sitä mieltä, että metsien säilyttäminen on tärkeää, mutta samaan aikaan metsien taloudellinen hyödyntäminen on niin ikään tärkeää.

Entä mikä on vastaukseni kysymykseen, saako Suomen metsiä käyttää? Se on: kyllä saa ja pitää käyttää, mutta vastuullisesti. Kiinnostuitko? Podcast-keskustelun voit halutessasi kuunnella tästä.