Kansanedustaja Atte Harjanne käsitteli blogissaan (23.10.2026) Suomen teiden kuntoa ja ehdotti ratkaisuna raskaan liikenteen verotuksen kasvattamista. Tienpidon rahoituksesta on tärkeää keskustella, mutta ei ilman kuljetuskustannusten ja Suomen kilpailukyvyn näkökulmaa.
Harjanteen puheenvuoro osuu tärkeään ajankohtaan. Suomen verokertymä liikenteestä sulaa sähköautoilun yleistyessä noin 200 miljoonan euron vuosivauhtia. Samanaikaisesti teiden korjaustarve kasvaa, eikä pitkäjänteistä kunnossapidon rahoitusta ole turvattu.
Raskaan liikenteen verotuksen kiristäminen ei kuitenkaan ole ratkaisu. Raskas liikenne kantaa jo nyt poikkeuksellisen suuren korren kekoon verorasituksen muodossa. Maanteiden tavaraliikennettä harjoittavat yritykset ja niiden työntekijät maksavat veroja ja veroluonteisia maksuja noin kolmanneksen alan liikevaihdosta, kokonaisuudessaan noin 2,5 miljardia euroa vuodessa.
Kuljetusyritykset maksavat polttoaineveroa 600 miljoonaa euroa vuodessa, millä yksin voisi kattaa kolme neljäsosaa koko perustienpidon kustannuksista. Raskaan liikenteen osuus koko liikenteen erillisverotuotosta on noin 16 prosenttia, vaikka kuorma-autojen osuus koko ajoneuvokannasta on noin kolme prosenttia. Harjanteen väittämä, että tieliikenteen verotuksen rakenne olisi tukea logistiikka-alan yrityksille, ei pidä paikkaansa.
Maantiekuljetukset ovat Suomessa välttämätön osa tuotannon perusrakennetta ja arjen toimivuutta. Elintarvikkeet, metsä- ja maataloustuotteet, rakennustarvikkeet ja teollisuuden raaka-aineet on saatava perille myös siellä, missä rautatietä ei ole.
Veromuutoksia arvioitaessa on ymmärrettävä kuka laskun verosta lopulta maksaa. Kotimaan kuljetusten kustannusnousun maksaa tavan suomalainen. Vientiteollisuudessa kustannuksen siirtäminen vientituotteiden asiakashintoihin näkyy menetettyinä vientieuroina.
Raskas liikenne kuluttaa teitä, mutta kuluminen ei voi olla veroratkaisujen ainoa peruste. Tavaroiden tulee kulkea tiellä mahdollisimman kustannustehokkaasti ja vähäpäästöisesti. Tavaraliikenteen päästö- ja kustannustehokkuutta onkin aikojen saatossa kehitetty kasvattamalla ajoneuvoyhdistelmien mittoja ja massoja. Näin sama tavaramäärä voidaan kuljettaa harvemmilla ajokerroilla. Tien kuluminen pidetään mahdollisimman pienenä hyvin yksityiskohtaisella ajoneuvosääntelyllä.
Verotuksen muuttaminen ei itsessään paikkaa yhtään kuoppaa, ellei samalla ratkaista sitä, kuinka paljon tieverkon ylläpitoon halutaan käyttää rahaa ja miten rahoitus pidetään riittävänä vuodesta toiseen. Nyt liikenteen erillisveroista alle 30 prosenttia palautuu perustienpitoon tai tiestön kehittämiseen. Ongelma ei ole liikenteen verotuottojen pienuus, vaan ongelma on verotuottojen käyttäminen kaikkeen muuhun kuin tiestön kunnossapitoon.
Tarvitsemme liikenteen verotuksen ja rahoituksen kokonaisuudistuksen, jossa valtion verotulot, päästövähennystavoitteet ja Suomen logistiset olosuhteet sovitetaan yhteen. Tavoitteena tulee olla ratkaisu, joka turvaa teiden kunnossapidon, varmistaa kannusteet vähäpäästöiseen liikkumiseen ja mahdollistaa toimivat ja kilpailukykyiset kuljetukset vuosikymmeniksi eteenpäin.
Petri Murto, johtaja, SKAL ry
Alina Koskela, logistiikkapäällikkö, Metsäteollisuus ry
Kirjoitus on julkaistu Talouselämässä 1.11.2026.
