Suomen kankea työmarkkinajärjestelmä on jo pitkään kaivannut kaikkia osapuolia hyödyttäviä uudistuksia. Metsäteollisuus ry päätti viime syksynä irrottautua valtakunnallisista työehtosopimuksista, ja toimialalla siirrytään sopimaan työehdoista yrityksissä. Teknologiateollisuus ry puolestaan ilmoitti 25.3. luopuvansa valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta. Valtakunnallinen TES-sopiminen teknologiateollisuudessa siirtyy uuteen perustettuun yhdistykseen.
Molempien järjestöjen päätökset ovat vahvoja osoituksia siitä, että nykyinen lainsäädäntö, työmarkkinajärjestelmä, paikallisen sopimisen TES-sääntely ja käytännöt eivät yksinkertaisesti vastaa kansainvälisessä kilpailussa toimivien yritysten ja kehittyvän työelämän tarpeita. Tämä on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa, mutta tarvittavia muutoksia lakeihin ja järjestelmiin ei ole tehty. Rakenteet murtuvat, jos niitä ei uskalleta muuttaa.
Tätä viestiä tukee myös 18.3. julkistettu varatuomari Risto Alangon kirjoittama laajaan yrityskyselyyn ja yritysjohdon haastatteluihin perustuva raportti paikallisen sopimisen tilasta, merkityksestä ja kehitystarpeista vientiteollisuudessa.
Metsäteollisuuden yrityksissä asetelma paikalliseen sopimiseen oli kyselytutkimusta ja haastatteluja joulu-tammikuussa tehtäessä eri asennossa kuin muussa vientiteollisuudessa. Metsäteollisuus ry oli jo tuolloin päättänyt irtautua työehtosopimustoiminnasta. Tällöin paikallisen sopimisen merkitys korostuu, mutta sen perustana ei ole valtakunnallinen eikä yleissitova työehtosopimus, kuten suomalaisessa keskitetyssä systeemissä on vakiintuneesti ollut tapana. Sen sijaan perustana on viime kädessä lainsäädäntö.
Keskitetty määrääminen on haaskannut yritysten sopeutumis- ja kehityspotentiaaleja
Tutkimustulokset ja Alangon päätelmät tukevat metsäteollisuusyritysten viime marraskuussa päättämän työmarkkinauudistuksen perustaa. Keskitetty ja kankea työehdoista ja palkoista määrääminen on pitkään haaskannut yritysten sopeutumis- ja kehityspotentiaaleja. On aika muuttua ja uskaltaa katsoa maailmaa kansainvälisessä kilpailussa toimivasta yrityksestä käsin. Etenkin paperiteollisuudessa työehtosopimukset ovat sementoituneet jonnekin vuosikymmenten taakse. Suomen menestyksekkään metsäteollisuuden historian havinoissa TES-kierroksittain kasaan soviteltujen työehtojen labyrintin soveltaminen on ollut vaikeaa ja myös kallista, eikä paikallisesti toisin sopiminen ole onnistunut raskaasti liittovetoisen kulttuurin pohjalta.
Tulevaisuuden menestystä varten tarvitaan työehdoillekin uudet alustat, asenteet ja kulttuurit.
Tulevaisuuden menestystä varten tarvitaan työehdoillekin uudet alustat, asenteet ja kulttuurit. Ne syntyvät pitkäjänteisessä hyvässä yhteistyössä yrityksissä, missä työkin tehdään.
Paikallisella sopimisella toimintaedellytysten parantamiseen
Raportista ilmenee vahvasti, että vientiyritykset näkevät työehtojen paikallisessa sopimisessa merkittävän potentiaalin tulevaisuuden toimintaedellytystensä parantamiseen. Valtaosassa vientiyrityksistä yhteydenpito henkilöstön edustajien kanssa pitää sisällään paljon muutakin yhteistyötä kuin varsinaista ehdoista neuvottelemista. Lähes kaikissa yrityksissä henkilöstöä halutaan osallistaa valmisteluihin silloinkin, kun asia on työnantajan työnjohto-oikeuden piirissä. Nämä yritysten käsitykset ja toimintamallit eivät tue ay-liikkeen maalailemia uhkia yrityskohtaisen työehdoista sopimisen suhteen.
Yritysten ja liiketoimintojen markkina-asemat ja niiden asiakkaiden tarpeet vaihtelevat toimialojen sisällä valtavasti. Raportissakin tuodaan esille tarve paikallista sopimista koskevan lainsäädännön päivittämisestä siten, että sopiminen on yrityksessä täysimittaisesti mahdollista sen järjestäytymisestä riippumatta. Vastuu tästä rakenteellisesta kysymyksestä on lainsäätäjällä, ei kolmikannalla.
Suomalaisessa teollisuudessa tehdään vastuullista ja pitkäjänteistä työtä fossiilivapaiden tulevaisuuden ratkaisujen eteen. Kehittyviin ja innostaviin tehtäviin tarvitaan jatkossakin osaavia ja motivoituneita tekijöitä. Yritysten intresseissä on huolehtia nykyisen ja tulevan henkilöstön työehdoista, hyvinvoinnista ja osaamisen kehittämisestä. Toivottavaa olisi, että ammattiliitotkin katsoisivat nykyisten ja mahdollisten tulevien jäsentensä etua ennemmin pitkällä kuin lyhyellä sihdillä ja mieluummin eteen- kuin taaksepäin. Muutos voi olla vallankäyttöön tottuneille ammattiliitoille pelottava, mutta vanhoihin toimintamalleihin takertuminen olisi alati muuttuvassa työelämässä lyhytnäköistä.
