Liikenne Suomen ja Venäjän välillä on ollut vuosia poikkeuksellisen vilkasta. Tämä on näkynyt jo ruuhkina Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoilla. Ukrainan kriisistä ja ruplan heikkenemisestä johtuvasta liikennemäärien hiljentymisestä huolimatta kanssakäymisen odotetaan jatkavan kasvuaan. Tähän on syytä reagoida koko rajan matkalta.
Sisä- ja ulkoministeriöiden asettama työryhmä arvioi keväällä, että Ukrainan kriisin aiheuttama kasvun notkahdus liikennemäärissä on väliaikainen ja nousu jatkuu muutaman vuoden kuluttua entiseen malliin keskimäärin 8 % vuodessa. Rajanylityksiä olisi siis 2020-luvun alkupuolella jo noin 20 miljoonaa ja vuosikymmenen loppupuolella peräti 30 miljoonaa.
Suomen ja Venäjän välillä on tilapäisiä rajanylityspaikkoja, jotka ovat tarkoitettuja vain Suomen ja Venäjän kansalaisille. EU-näkökulmasta tilapäiset rajanylityspaikat syrjivät valtaosaa EU-kansalaisista, joten niitä uhkaa sulkeminen. Suurelle yleisölle ne ovat tuntemattomia ylityspaikkoja mutta tärkeitä paitsi paikallisliikenteen myös puun tuonnin kannalta.
Metsäteollisuuden puutavara-autot, tuotekontit ja tavaravaunut ylittävät rajan tuhansia kertoja vuodessa. Venäjä on suomalaisen metsäteollisuuden läheinen kauppakumppani, joten rajainfrastruktuurin kunto ja kapasiteetti vaikuttavat suoraan toimintaamme.
Rajanylityspaikkojen kehittäminen koko rajan alueella tukisi aluetaloutta ja edistäisi metsäteollisuuden toimintamahdollisuuksia. Mallia tähän voisi hakea Puolasta.
Puolan ja Venäjän Kaliningradin välillä on käytössä mielenkiintoinen ratkaisu, joka mahdollistaa Puolan raja-alueen ja koko Kaliningradin alueen rajanylitykset erityisluvalla. Tämä Puolan ja Venäjän välinen paikallisen rajanylitysliikenteen sopimus on EU-sääntöjen mukainen ja liikuttaa kolmea miljoonaa ihmistä. Sopimus on siis menestys: se tukee aluetaloutta ja raja-alueen sosiaalista kanssakäymistä.
Suomen kannalta sopimusmalli olisi mielenkiintoinen esimerkki kehittää tilapäisiä rajanylityspaikkoja ja turvata niiden säilyminen.
Myös metsäteollisuus tarvitsee tiheän rajanylitysverkon, joka sallii rajanylitykset Venäjälle niin etelässä kuin pohjoisessa. Tilapäiset ylityspaikat tulee säilyttää, mutta se vaatii niiden oikeudellisen statuksen korjaamista. Ylityspaikkojen virallistaminen ja kehittäminen on kannattava investointi pidemmällä aikavälillä niin elinkeinoelämän kuin raja-alueen elinvoimaisuuden turvaamiseksi ja edistämiseksi.
