Puu on ollut pitkään suomalaisille keskeinen leivän saannin väline. Huonoimpina aikoina se on petun muodossa ollut jopa suoraan itse leipänä ja vatsan täytteenä, mutta sotien jälkeen tällaiseen ei onneksi ole ollut enää tarvetta.Kaikki yhteiskunnan muutokset eivät kuitenkaan ole olleet myönteisiä ja tästä esimerkkinä ovat metsäteollisuudesta karanneet työpaikat. Selvää on, että nyt tarvitaan uutta osaamista ja ideoita alalle. Suomessa riittää molempia – ne on vain hyödynnettävä. Tässä muutama ajatus asian suhteen.
Olen edustamani puolueen tapaan vakaasti siitä mieltä, että laittamalla rakentaminen ekotehokkaaseen uskoon voidaan säästää energiaa monella tavalla ja samalla luoda Suomeen työtä varsinkin puurakentamisen pariin.
Ekotehokkuus olisi myös tehokasta inhimillisyyden ja luontoystävällisyyden kannalta, koska monen rakennukset ovat aikamme energiasyöppöjä. Suomessa kun on niin kylmä ilmasto, että pirtissä olisi kiva olla lämmintä. Valitettavasti aina ei kuitenkaan havaita sitä, että samalla lämpöä vuotaa ulos huonojen rakennusratkaisujen ja puutteellisten tiivistyksien vuoksi.
Mutta huolehtimalla rakennukset ympäristöystävälliseen kuntoon energiatarve vähenee ja voimme asteittain luopua myös fossiilisista energiamuodoista. Esimerkiksi ydinvoima kuuluu mielestäni historiaan ja se on jälleen kerran Fukushimassa äärimmäisen surullisella tavalla todistettu. Siellä havaittu säteily ei järin ekotehokasta ole.
Vasemmistoliiton teollisuuspoliittisessa ohjelmassa esitetään selkeitä ajatuksia rakentamisen ekotehokkuusohjelmalle. Mitä tällaiset linjaukset olisivat sitten ihan konkreettisessa muodossaan? Olemme esimerkiksi sitä mieltä, että puusta olisi tehtävä tasavertaista muihin rakennusmateriaaleihin verrattuna uudistamalla palomääräyksiä Ruotsin kaltaisiksi. Rakentamiseen olisi tuotava myös aitoa ympäristöystävällistä elinkaariajattelua huomioimalla energiatehokkuuslaskennassa myös rakennustuotteiden valmistuksen ja elinkaaren lopun vaikutukset ympäristöön.
On myös otettava käyttöön rakentamisen hiilivero, jonka myötä hiilijalanjäljen ilmoittaminen tulisi pakolliseksi osaksi rakentamisen CE-merkintää. Alhaisen hiili-intensiteetin pariin kuuluvan rakentamisen olisi kuitenkin oltava edelleen verotonta.
Kuka ottaa vastuun ekotehokkaasta rakentamisesta? Me Vasemmistoliitossa olemme sitä mieltä, että suunnannäyttäjänä yhteisessä urakassa olisi julkinen sektori, jonka kaikissa rakennushankkeissa tärkeäksi kriteeriksi olisi nostettava ekotehokkuus ja kotimaiset raaka-aineet. Tämä voisi vahvistaa tulevaisuudessa ympäristöystävällisen rakentamisen kysyntää ja kilpailukykyä niin uudis- kuin korjausrakentamisessa. Eritoten puurakentamisen parissa on Suomessa edelleen valtavasti käyttämättömiä mahdollisuuksia, joiden pariin on houkuteltava myös uusia yrityksiä ja ammattilaisia esimerkiksi verotusetujen avulla.
Kaiken teollisen toiminnan keskeisenä ajatuksena on Vasemmiston mielestä ekotehokkuus ja työllistäminen. Se on myös taloudellista ja säästäväistä, koska näin materiaaleja ja energiaa ei tuhlata tarpeettomasti ja työllistetään suomalaisia ihmisiä kotimaisia luonnonvaroja hyödyntäen.
