Viime aikoina on kuultu useita iloisia uutisia metsäteollisuuden investoinneista Suomeen. Kokonaisuudessaan investoinnit mahdollistavat kotimaisen puun käytön lisäämisen 10 miljoonalla kuutiometrillä vuoteen 2017 mennessä. Muuttuuko mahdollisuus nyt todellisuudeksi? Riippuu puun saatavuudesta.

Puuta Suomen metsissä riittää päätettyihin investointeihin, mikäli tuontipuun määrät pysyvät nykyisellä tasolla. Kotimaisen puun käyttö on nousemassa lähelle kestävän hakkuutason rajaa, mikä luo tarpeen panostaa entistä tarmokkaammin puuntuotantoon, metsien hoitoon ja monimuotoisuuden turvaamiseen. Käytännössä investoinnit edellyttävät yksityismetsien puunhankintamäärien kasvattamista yli viidenneksellä seuraavan kahden vuoden aikana.

Haaste on hirmuinen, mutta mahdollista selättää. Suomalaisen biotalouden kasvu ei saa tyrehtyä siihen, että puu ei liiku metsistä tehtaille tasaisesti ja kustannustehokkaasti. Jos näin kävisi, investointien mahdollistama kasvu ei toteutuisi, vaan sulaisi toisesta päästä pois.

Puun kysyntä kasvaa nopeasti, mutta varmasti ja pitkälle aikavälille. Tarvitaan nopeasti vaikuttavia keinoja, joilla puun saatavuus varmistetaan. Yksi konkreettinen keino on panostaa liikenneinfraan: esimerkiksi tieverkoston ja erityisesti sen alempiasteisen osan kunto on kriittisessä asemassa puun saamiseksi ympäri vuoden metsistä tehtaille.

Aktiiviselle metsänomistajalle verohyötyjä

Nopein keino vahvistaa puun markkinoille tuloa on kehittää metsätalouden verotusta siten, että aktiivisen puun myyjän kokonaisverorasitus kevenisi merkittävästi nykyisestä. Vastavuoroisesti veropohja laajennettaisiin kaikkiin metsänomistajiin. Esillä onkin ollut metsämaan laskennalliseen tuottoon perustuva sekä puun myyntitulojen verojärjestelmään vähennyskelpoisena hyvin istuva korkohyvitetty ennakkovero. Ennakkoveromallin hyötynä olisi myös se, että se aktivoisi kuolinpesät ja muut passiiviset metsänomistajat hoitamaan metsäomaisuuttaan.

Metsätilojen kasvu toisi ammattimaisuutta metsänomistukseen

Puun tarjonnan rakenteita pitää vahvistaa myös pitkällä aikavälillä. Jarruttavia tekijöitä ovat muun muassa metsätilojen pieni koko sekä päätöksentekoa passivoittavat ja hankaloittavat omistusjärjestelyt. Näin ollen metsätilojen koon kasvua ja ammattimaista metsänomistusta pitäisi edistää ja metsätilojen määrää markkinoilla saada lisättyä.

Esimerkiksi yhteismetsät ovat tehokas ja toimiva metsänomistusmuoto. Niissä metsänomistuksen vaivattomuus yhdistyy oivallisesti ammattimaiseen, aktiiviseen ja siten myös kannattavaan metsätalouteen. Yhteismetsät hyötyvät nykyisellään myös verotuksessa, mihin on ollut selvä metsäpoliittinen peruste. Pidetään siitä kiinni jatkossakin.

Tilakokoon kasvattamiseen ja selkeämpiin omistusjärjestelyihin kannustaisivat myös sisarosuusjärjestelyt ja tilan myynti yhdelle jatkajalle esimerkiksi valtion lainatakuilla tai korkotuella sekä metsätilan myyjän määräaikainen luovutusvoittoveron huojennus. Metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin tulisi harkita huojennuksia sellaisin reunaehdoin, jotka eheyttävät metsälörakennetta ja vahvistavat puun myyntiä. Lisäksi lainsäädännön pitäisi ohjata kuolinpesäomistuksien purkamiseen.

Kestävä hoito ja käyttö tekevät tulevaisuuden

Hyvässä metsänhoidossa avainroolissa ovat metsänhoidon toimenpiteiden toteutustapa ja laatu sekä niiden oikea-aikaisuus. Tavoitteena tulee olla kestävien hakkuumahdollisuuksien kasvattaminen pitkällä tähtäimellä, puun käytön lisääminen kasvun mukaisesti sekä metsäluonnon monimuotoisuuden parantaminen.

Tässä on meille metsäammattilaisille pähkinää purtavaksi – kannetaan vastuumme toimijoina ja metsänomistajien neuvonantajina tyylikkäästi.

On selvää, että rakenteelliset muutostarpeet ovat järeitä ja kaikki eivät ole kaikille nyt kivoja. Isossa kuvassa kuitenkin yhteiskuntamme hyvinvoinnin kasvu tai ensin sen säilyttäminen edellyttävät rohkeita päätöksiä. Biotalous ja sen kasvun varmistaminen on näiden päätösten ytimessä. Rakenteellisia haasteita ei ratkaista yhdessä yössä, joten sitä suuremmalla syyllä niihin tulee tarttua viipymättä ja koko sektorin voimat yhdistäen.