Vuonna 1995 Ruotsissa tapahtui Suomen kannalta paljon kiinnostavaa. Ruotsi oli silloin toipumassa lamasta, joka iski vuosikymmenen alkupuolella melkein yhtä kovaa kuin Suomessa. Työttömyys oli hieman hellittänyt, mutta pysyi siitä huolimatta ongelmana. Syntyi paineita korottaa palkkoja.

Samaan aikaan Ruotsin metsäteollisuudella meni suhteellisen hyvin. Nämä tekijät muodostuivat ratkaiseviksi, kun naapurimaassa ryhdyttiin vuonna 1995 alakohtaisiin palkkaneuvotteluihin.

Kovan väännön jälkeen Ruotsin metalliliitto ja työnantajan edustajat pääsivät neuvotteluissa loppusuoralle. Myös paperiliitto Pappers istui saman viikon aikana neuvottelupöydässä. Metallin sopimuksessa kaikki oli yksityiskohtia lukuun ottamatta valmista, kun uupuneet neuvottelijat päättivät levätä viikonlopun yli.

Tässä vaiheessa neuvotteluiden koordinaatio petti. Kyseisen viikon lauantaina metsäteollisuus taipui korkeisiin palkankorotuksiin. Ensimmäinen sopimus käynnisti metallin neuvottelut käytännössä alusta ja avasi tien aivan liian kalliiseen liittokierrokseen.

Parin vuoden päästä järki kuitenkin voitti. Teollisuuden työmarkkinaosapuolten välille rakentui uudenlainen yhteisymmärrys, josta tuli nopeasti ruotsalaisen yhteiskunnan yhteistä omaisuutta.

Ruotsin mallissa avoin sektori määrittää teollisuussopimuksen pohjalta palkankorotusten enimmäistason. Uudistettu ja vahvempi valtakunnansovittelijan toimisto paimentaa osapuolia kansantalouden kannalta vastuulliseen sopuun.

Mitkä ovat tarinan keskeiset opetukset kuluvaa työmarkkinavuotta ajatellen? Suomessa sorruttiin hieman Ruotsin kaltaisiin virheisiin vuoden 2007 työmarkkinaratkaisussa. Viime vuosien maltillisista palkkaratkaisuista huolimatta Suomi ponnistaa edelleen pahasti takamatkalta.

Siksi tulisi muistaa, että palkankorotusvara ei kasva käydään neuvottelut sitten liittokohtaisesti tai jollain muulla tavalla. Tämä edellyttää työmarkkinaosapuolilta vastuunkantoa kaikilla toimialoilla. Usein unohtuu, että ylisuuri palkankorotus kolmannella alalla luo kustannuspaineita myös teollisuudessa.

Suomen lainsäädäntöä pitäisi myös muuttaa niin, että valtakunnansovittelijan mahdollisuutta tehdä sovintoehdotus rajattaisiin Ruotsin mallin mukaisesti, jolloin avoimessa kansainvälisessä kilpailussa toimivien alojen tekemien sopimusten kustannusvaikutus toimisi kattona.

Ensi syksyn liittokierroksella Ruotsin opetukset on syytä pitää mielessä. Sen avaavat Metsäteollisuus ry ja Paperiliitto.