Suomalaiset metsäteollisuusyritykset eivät käytä tuotannossaan PFAS-kemikaaleja. Rasvan ja veden hylkimiseen toimiala on kehittänyt omat ratkaisunsa.  

‍

Metsäteollisuusyritykset noudattavat olemassa olevaa lainsäädäntöä kemikaalien käytössään. PFAS-kemikaalien käyttö on ollut kiellettyä vuodesta 1993 lähtien, jolloin voimaan astui säädös paperin ja kartongin kanssa kosketuksissa olevan materiaalin sallituista lisäaineista. PFAS-aineet eivät olleet listalla.  

‍

Varmojen historiatietojen kerääminen PFAS-aineiden käytöstä suomalaisessa metsäteollisuudessa on hankalaa. Syynä tietojen puuttumiselle saattaa esimerkiksi olla se, ettei PFAS-kemikaalien käyttöä ole dokumentoitu samalla tavalla kuin nykypäivänä edellytetään. Vasta 1990-luvulla näitä kemikaaleja on yleisesti alettu tutkimaan enemmän ja tieto on karttunut.    

‍

Rasvan ja veden hylkimiseen metsäteollisuuden tuotanto ei tarvitse nykyään yksittäistä kemikaalia, sillä toimiala on kehittänyt siihen omat ratkaisunsa. Barrierit eli suojakalvot ovat kemikaaliyhdisteitä, joita voidaan nykyään tuottaa jopa täysin puupohjaisesti.   

‍

Metsäteollisuudelle on tärkeää minimoida sen tuotannosta aiheuttamat vesistövaikutukset. Toimiala on sitoutunut vähentämään toiminnassaan vesistövaikutuksiaan ja edistämään keinoja, joilla metsien hoitoon ja käyttöön liittyvä vesistökuormitus pienenee. Vapaaehtoistoimien lisäksi metsätalouden toimenpiteitä vesiensuojelussa ohjaa kattava ja hyvin toimiva lainsäädäntö.

‍

Päästöjen vähentämiseksi metsäteollisuusyritykset ovat tehneet ja tekevät aktiivisesti töitä. Massa- ja paperiteollisuuden päästöt vesistöihin ovat laskeneet huomattavasti vuodesta 1992 alkaen (kuva).

‍