Ensimmäisistä pitämistäni ympäristökoulutuksista UPM:ssä 1990-luvun lopulla on jäänyt pysyvä muistijälki. Säästöpuut, lahopuut, pökkelöt, suojeltavat avainbiotoopit ja suojavyöhykkeet olivat muuttamassa metsätalouden jokapäiväisiä käytäntöjä. Kohtasin biologina ammattitaitoisen ja ammatistaan ylpeän metsätalouden kenttäväen, joka valmistautui muuttamaan käytäntöjä. Vaikka muutokset aikaisempaan olivat osin merkittäviä ja haasteellisiakin, ympäristöasioista oltiin kiinnostuneita ja niille oli tilausta. Opin millainen on ihanteellinen ympäristökoulutuksen kohderyhmä: käytännöistä perillä oleva porukka, jolla oli henkilökohtainen luontosuhde – vieläpä sellainen, missä omistaa saappaat.
Noista hetkistä tähän päivään on tapahtunut paljon, ja koko toimintakulttuuri on muuttunut. Muutos syntyi yhteiskunnan mielipideilmastosta, yhtiön omista ympäristötavoitteista ja – ohjeista, metsä- ja luonnonsuojelulain muutoksista ja metsäsertifioinnista. Ympäristötavoitteet on integroitu syvälle jokapäiväiseen puuntuotantoon tähtäävään metsien käyttöön. Ajattelutavan muutos etenkin lahopuun suhteen on merkityksellinen. Aikaisemmin oli kunnia-asia huolehtia metsähygieniasta, ja lahopuulla nähtiin ainoastaan metsätuhoihin altistava vaikutus. Nyt lahopuun lisääminen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on keskeinen ja luontainen osa nykyaikaista metsätaloutta.
PEFC on ollut avainroolissa uuden metsätalouden kehittämisessä. Gaia Consultingin julkaisema raportti kertoo selkeän ja positiivisen viestin PEFC-sertifioinnin vaikutuksista Suomessa. Raportin mukaan PEFC:llä on ollut laajoja metsäalaan ja yhteiskuntaan kohdentuvia vaikutuksia. PEFC asettaa käytännön metsätalouden harjoittamisen reunaehdot. Kohistu metsälaki jää perälaudaksi laajassa kokonaisuudessa. Asenteet, osaaminen, ja toimintatavat ovat pitkälti muuttuneet PEFC:n ansiosta. Nämä ovat peruspilareita, kun kehitämme uutta ja kestävää biotaloutta.
Metsäsertifiointi on laaja kokonaisuus taloutta markkinavaikutuksineen, metsien hoitoa, sosiaalista vastuuta ja ympäristöä. Viimeksi mainittu korostuu alan keskusteluissa. Vaikka muutetut käytännöt näkyvät metsäluonnossa hitaasti, raportissa käytettyjen asiantuntijoiden mukaan PEFC:n positiiviset muutokset näkyvät jo nyt jopa joidenkin lajiryhmien uhanalaistumiskehityksessä. PEFC:n myötä metsiin jää vuosittain yli 500 000 kuutiota säästö- ja lahopuuta. Raportin tarkastelujaksona 2000 – 2014 tämä tarkoittaa 7 miljoonaa kuutiota. PEFC sisältää myös energiapuun korjuun ympäristöohjeet, mikä on erityisen tärkeä laista puuttuva kokonaisuus. Maininnan yksittäisestä velvoitteesta ansaitsee myös kulotus. PEFC:n myötä paloalueiden lajistolle syntyy uusia elinympäristöjä.
Nyt Suomessa julkaistu asiantuntijoiden raportti on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. PEFC:n vaikuttavuus on tunnistettu, ja se on luonut jalustaa nykyaikaiselle monitavoitteiselle metsien käytölle sekä myös muille alan standardeille.
PEFC:tä on myös kritisoitu. On hyvä muistaa, että sertifiointi on vapaaehtoista ja siitä päättää metsänomistaja itse. Luonnonsuojelu ja kestävä biotalous ovat parhaimmillaan meidän kaikkien asia. Keinoja on monia. Vapaaehtoisuuden työkalupakissa sallittakoon kaikki työkalut.