Ilmastopolitiikassa peräänkuulutetaan vastuuta, mutta eletään valheessa. Mantrana on, että velvoitteita tiukentamalla syntyy älykkäitä työpaikkoja ja vihreää kasvua. VATT/VTT:n mukaan Suomi menee pakkaselle, jos EU:n kaavailema ilmastopolitiikka toteutuu. Mutta kiinnostaako se ketään?Lähtökohtana VATT/VTT:n selvityksessä on, että EU jatkaa yksipuolista ilmastopolitiikkaa vuoden 2020 jälkeen. Yksityiskohtiin takertumatta selvitys antaa vastauksia ilmastopolitiikkaa koskeviin kysymyksiin, joita luulisi puitavan suureen ääneen niin vallan kammareissa kuin lehtien otsikoissa.
Tokeneeko työllisyys? Ei parane vaan työpaikat vähenevät. Kasvaako kansantuote? Ei, kansantuote kutistuu. Vetääkö vienti? Varmaan jossain vetää, mutta Suomen vienti hyytyy. Kai kuitenkin investoidaan? Varmaan siellä missä vienti vetää, Suomessa vähemmän. Kulutuksen suunta on edellisistä helppo päätellä? Ei ole, mitä kuluttaa ellei sitten velaksi.
Yksipuolisilla ilmastotavoitteilla on mitä ilmeisimmin kaksipuoliset seuraukset: ilmasto ei pelastu ja touhu tulee kalliiksi. Selvää on, ettei EU voi yksipuolisella politiikallaan säädellä globaalia ilmastoa. Nyt tiedetään, että yksipuolisuudella on Suomelle liian iso hintalappu.
Älykkäät työpaikat ja vihreä kasvu ovat jo vuosien ajan ollut lupauksia, jotka vedetään esille yksipuolisia ilmastovelvoitteita perusteltaessa. Viimeistään nyt pitäisi päättäjien katsoa kokonaisuutta: onko näköpiirissä talouden ja työllisyyden kasvua vai kutistumista? Uskalletaanko tästä puhua ääneen, vai istutaanko mykkinä niissä pöydissä, joissa EU:n ilmastopolitiikkaa linjataan?
EU haluaa laukata ilmastoneuvotteluissa omia polkujaan. Suomessa puolestaan hötkyillään kotikutoisen ilmastolain kanssa. Suomella ja EU:lla ei kuitenkaan ole omaa ilmastoa mitä pelastaa, vaan paukut pitäisi laittaa globaaliin ilmastosopimukseen. Ei ole ihme, että tällaisessa omaan napaan tuijottelussa todellisuus ja muu maailma hämärtyvät.
