Paahdeympäristöt ovat laaja ryhmä luontotyyppejä, joita luonnehtivat avoimet, lämpimät, kuivat ja äärevät olosuhteet. Ne ovat lajistoltaan monimuotoisia ja useiden taantuneiden ja uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä. Paahdeympäristöjä tavataan etenkin hiekka- ja soraharjujen rinteillä sekä dyynimetsissä koko maassa.

Kaikista uhanalaisista metsälajeista noin 12 % on metsäisten paahdeympäristöjen ja harjumetsien lajeja. Kyseisten elinympäristöjen osuus koko metsäpinta-alasta on kuitenkin hyvin pieni. Siten paahdeympäristöjen täsmätoimilla voidaan saada aikaan merkittäviä monimuotoisuushyötyjä.

Monet harjujen paahderinteet kärsivät umpeenkasvusta. Paahdeympäristöjen lajit hyötyvätkin häiriöistä, jotka syntyvät metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. Puuston harvennus, pienaukkojen tekeminen sekä maanpinnan rikkominen ovat yleensä avainasemassa paahdeympäristön hoidon tavoitteiden saavuttamiseksi.

Metsäalan toimijat ovat tärkeässä roolissa metsätalouden piirissä olevien paahdeympäristön tilan ylläpitämisessä ja parantamisessa. Tavoitteena on, että metsänomistajille pystytään tarjoamaan nykyistä helpommin ja yhtenäisemmin paahderinteiden ja muiden paahteisten elinympäristöjen monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä.

Opas ja verkkokurssi auttavat tunnistamaan paahdeympäristöt ja niiden käsittelyvaihtoehdot

Tutustu paahdeympäristöjen tunnistamiseen ja hoitoon metsäalan toimijoille suunnatulla verkkokurssilla. Varaa kurssin yhtäjaksoiseen suorittamiseen noin 30 minuuttia. Kurssin ovat toteuttaneet Tapio Palvelut Oy ja Hämeen ammattikorkeakoulu.

Opas käsittelee metsäisiä paahdeympäristöjä: niiden tunnistamista, merkitystä monimuotoisuudelle ja keskeisimpiä syitä taantumiselle, sekä keinoja niiden tilan parantamiseen.

Paahderinteiden hoidon toimintaohjelmalla tuodaan esiin paahde-elinympäristöjen merkitystä luonnon monimuotoisuudelle sekä lisätään metsätoimijoiden osaamista niiden tunnistamisessa ja hoidossa. Ohjelma on osa vuonna 2016 käynnistettyä metsäympäristöohjelmaa, jonka tavoitteena on kehittää metsäteollisuuden monimuotoisuus- ja ympäristötyötä sekä lisätä aktiivista ja avointa viestintää.