Maankäyttösektori (Land Use, Land Use and Forestry, LULUCF) on ollut osa EU:n ilmastotavoitteita vuodesta 2018 lähtien. Vaikka sektori koostuu maatalousmaan, metsätalouden ja muun maankäytön muodostamasta kokonaisuudesta, on keskustelu Suomessa pyörinyt pääosin metsien nielujen ympärillä. Asia nousi jälleen otsikoihin, kun ympäristö- ja ilmastoministeri Mykkänen puhui Suomen nieluhaasteesta ja metsien hakkuista.
‍

Suomi ei ole ainoa, joka kamppailee maankäyttösektorin nielujen kanssa. Nykytulosten perusteella muun muassa Saksa, Ranska, Tšekki, Puola ja Italia ovat etäällä vuoden 2030 tavoitteistaan. Myös Ruotsi kipuilee erittäin korkean tavoitteensa kanssa. EU ei siten näytä pääsevän vuodelle 2030 asetettuun yhteiseen nielutavoitteeseensa. Tämänhetkisten arvioiden perusteella yhteisestä -310 miljoonan hiilidioksiditonnin (Mt CO2-ekv) potista jäätäneen noin 50 Mt CO2-ekv.
‍

EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteita pohdittaessa on pystyttävä nykyistä realistisempaan ja kokonaisvaltaisempaan tarkasteluun metsien osalta. Suomelle oleellinen kysymys on, katsotaanko nieluja laajemmin biotalouden kautta. Otetaanko huomioon puupohjaisten tuotteiden merkitys fossiilipohjaisten tuotteiden korvaajina ja pitkäkestoisina hiilen varastoijina? Ymmärretäänkö, että metsät ovat epävarma hiilipankki, jonka talletuksia syövät muun muassa myrskyt, pitkät kuivuusjaksot, metsäpalot sekä kirjanpainajat.
‍

Mainitut vitsaukset eivät ole vähenemässä, pikemminkin päinvastoin. Metsäbiotalouden tiedepaneelin mukaan nyt onkin tarkasteltava metsien sopeutumiskykyä sekä laajamittaisten metsätuhojen kasvavaa riskiä. Paneeli on myös korostanut, että metsänielujen merkitystä ilmastopolitiikassa olisi arvioitava uudelleen perustuen tuoreimpaan tutkimustietoon.
‍

Niin tai näin, maankäyttösektorilla on joka tapauksessa iso rooli EU:n ilmastopolitiikassa, ja Suomen on tehtävä osansa nielujen vahvistamiseksi. Nyt tehtävät valinnat ovat sektorillemme kriittisiä, sillä keskustelussa on noussut esiin metsien käytön rajoittaminen ”helppona pikaratkaisuna”. Metsäteollisuudelle raaka-aineen häiriötön ja riittävä saatavuus on aivan avainasemassa. Fakta on, että ilman kotimaista puuta tehtaat eivät Härmässä pyöri ja biotalouden rattaat eivät kulje.
‍

Tilanne ei ole puunhankinnan osalta helppo. Venäjältä aiemmin hankittu puu on korvattu pääosin kotimaisella puulla. Energiakriisin myötä myös energiapuun kysyntä on kasvanut. Tällä on totta kai suora vaikutus Suomen nieluihin, mutta itkuvirret eivät auta.
‍

Pitkään jatkunut nielujen messu on käännettävä mollista duuriin. Metsäsektorilla voidaan tehdä paljon asioita nielujen vahvistamiseksi, mutta maankäyttösektori on paljon muutakin kuin metsät. Siksi tarkastelussa on pyörähdettävä 360 astetta.
‍

Voimme parantaa metsätalouden käytänteitä läpi koko kiertoajan. Metsän uudistamisen ripeydestä ja laadusta ei tule tinkiä, jotta uusi puusto saadaan nopeasti hyvään kasvuun ja hiiltä sitomaan. Jalostetun metsänviljelyaineiston parempi kasvu, laatu, sopeutuminen ja tuhonkestävyys saadaan käytäntöön vain metsien kylvön ja taimien istuttamisen kautta. Työ jatkuu syntyneen taimikon hyvällä hoidolla, siinä meillä on isosti parannettavaa. Oikeaan aikaan ja oikein tehdyillä harvennushakkuilla sekä lannoituksella voidaan edelleen lisätä metsien tulevaa kasvua.
‍

Lehtipuuston lisääminen saattaa heikentää metsän kokonaiskasvua, mutta toisaalta se on tärkeä toimi sopeuduttaessa ilmastonmuutokseen ja vähennettäessä tuhoriskiä. Pikavoittoja se ei tuo, mutta pidemmällä aikajänteellä se turvaa kasvun ja nielun metsien monimuotoisuudesta puhumattakaan.
‍

Turvemaat ovat Suomelle erityiskysymys niin ilmasto- ja monimuotoisuustoimien kuin kestävän ruoantuotannon ja metsätalouden osalta. Onhan meillä soita ja turvemaita yli yhdeksän miljoonaa hehtaaria, kolmannes maapinta-alastamme. Metsäteollisuus saa turvemailta noin viidenneksen raaka-aineestaan, joten metsätalouden harjoittaminen turvemailla on varmistettava jatkossakin. Toimia on kuitenkin kehitettävä. Rehevissä korpimetsissä ollaan jo siirtymässä jatkuvaan kasvatukseen ja puustoltaan heikkotuottoisia kohteita ennallistetaan. Samaan aikaan turvepeltojen korkeat päästöt ovat myös nousseet keskusteluun, eikä niiden osalta toimia voi mitenkään jättää takataskuun. EU:n ennallistamisasetuksen kansallisella toimeenpanolla on iso vaikutus siihen, miten turvemaiden taloudellinen hyödyntäminen yhteensovitetaan ilmasto- ja luontotavoitteiden kanssa.
‍

Metsän muuttaminen muuhun maankäyttöön poistaa metsien nielun. Näin tapahtuu muun muassa pellonraivauksen seurauksena. Tähän puututaan jatkossa ainakin osittain EU:n metsäkatoasetuksella. Pysyvää metsäkatoa tapahtuu myös muun muassa rakennettaessa aurinko- ja tuulivoimaa sekä siirtolinjoja. Puhdasta energiaa tarvitaan tulevaisuudessa paljon, ja siksi kokonaisvaikutukset metsiin tulee arvioida huolella ja aurinkovoiman rakentaminen keskittää rakennettuun ympäristöön.
‍

Metsäkadon vastapainoksi tarvitaan joutoalueiden metsitystä nielujen tasapainottamiseksi, tosin kompensaatio on hidasta. Metsityksessä päästiin jo hyvään vauhtiin, kunnes Orpon hallitus lopetti uusien tukien myönnön tämän vuoden alusta. Se on harmi, sillä kohteita olisi tarjolla.
‍

Maankäyttösektorin päästöjen vähentäminen ja nielujen vahvistamien eivät siis vaadi hokkuspokkustemppuja. Nyt ei ole passivoitumisen vaan aktiivisen yhdessä tekemisen paikka. Tämä vinkiksi maa- ja metsätalousministeriölle, joka valmistelee parhaillaan metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen toimenpidepakettia.

‍

Kirjoitus on julkaistu Verkkouutiset-sivustolla 5.8.2024.