Myrskyt tekevät usein syksyisin tuhojaan kaataen ja katkoen puuta. Luonnontuhot metsissä ovat yhteinen tragedia, jonka vaikutusten korjaaminen vaatii kärsivällisyyttä metsänomistajasta aina puunjalostajaan.
Myrsky kaataa ensisijaisesti iäkkäitä kuusia niiden pintajuuriston takia. Kesäaikaan myrsky iskee usein lehtipuihin niiden suuren lehtipinta-alan takia. Se ei silti katso puuston kehitysluokkaa tai ravistele ainoastaan päätehakkuukypsiä leimikoita. Se iskee myös vaikeasti vaikeapääsyisiin kohteisiin, jotka ovat tiettömien taipaleiden takana tai saarissa, kuten Asta-myrskyssä kesällä 2010. Erityisen pahoja tuhoja teettävät kovien puuskien syöksyvirtaukset, joiden yläpuolella kylmä ja lämmin ilmamassa kohtaavat.
Korjuukapasiteetin riittävyys voi askarruttaa paikallisesti myrskytuhojen jälkeen. Koneketjuja voidaan kuitenkin siirtää joustavasti alueelta toiselle, eikä koneketjujen riittävyys ole koko maan mittakaavassa useinkaan ongelma. Suomessa oli vuoden 2017 alun listauksessa yli 2000 metsäkonealalla toimivaa yritystä. Sen sijaan ammattitaitoisista metsäkoneen- ja puutavara-autonkuljettajista on kroonista pulaa normaalitilanteessakin.
Myrskyä voi seurata piikki puuntarjonnassa. Yhtäkkiä puuta tarjotaan runsaasti markkinoille ja puunjalostajilta saatetaan edellyttää puun ostoa ennalta suunnittelemattomilta myrskytuhokohteilta. Metsänomistajia usein huolettaa, miten saada kovassa tuulessa katkenneet tai juurineen kaatuneet puut nopeasti hyötykäyttöön.
Tilanne on kuitenkin hankala, jos tuhojen laajuus on suuri. Ruotsissa 2005 Gudrun-myrsky kaatoi kerralla metsää Ruotsin koko vuoden markkinahakkuita vastaavan määrän. On selvää, ettei puunjalostus voi hyödyntää kuin osan tästä tarjonnasta.
Metsäteollisuus ostaa raakapuuta tuotantoon pohjautuvan tarpeen mukaan. Puun kulku tuotantolaitokselle on suoraviivaistunut vuosien varrella, eikä suuria varastoterminaaleja juurikaan enää suosita tehtaiden ulkopuolella. Suurien puuvarastojen määrä- ja laadunhallinta on erittäin haasteellista. Puuraaka-aine muodostaa merkittävän osan puunjalostuksen tuotantokustannuksista, eikä sen laatu ole missään jalostusprosessissa toissijainen asia. Haketuskaan ei ole vaihtoehto, koska suuren puuhakekasan ylläpitoon liittyy lähes aina viheliäinen itsesyttymisriski.
Myrskyn kaatamat puut vaativat nopeaa analyysiä ja usein kiireellisiä toimenpiteitä. Juurineen kaatuneet ehjät puut säilyvät laadullisesti pitkään hyvinä ja niistä pystytään usein katkomaan jalostukseen kelpaavia puutavaralajeja vielä vuoden päästä myrskystä. Sen sijaan vioittuneet runkopuut altistuvat kesäaikana sieni- ja hyönteistuhoille. Aikaikkuna korjuusta jalostukseen lasketaan näissä tapauksissa viikoissa. Tuhon mittakaavalla on myös merkitystä: yksittäistä metsän keskelle kaatunutta puuta ei kannata lähteä pätkimään parin metrin ajouraa vaativalla hakkuukoneella.
Myrskytuhojen puunkorjuussa on aina kyse erikoisoperaatiosta, jonka suunnittelemisesta tai toteuttamisesta voi olla harvalla riittävää kokemusta. Keskiössä on jälkiä korjaavien henkilöiden turvallisuus ja se määrää, mihin tahtiin myrskytuhojen puunkorjuu edistyy. Usein yhtälöön liittyvät myös sähköverkko- ja energiayhtiöt, jotka ovat kiitettävästi ryhtyneet korjaamaan infrastruktuuria vioittaneita kaatuneita puita palauttaakseen asiakkaille niiden tilaamia palveluja. Eri tahojen yhteistyötä ei voi liikaa korostaa. Onneksi Suomen tiheä metsäautotieverkosto helpottaa ratkaisevasti myrskytuhokohteille pääsyä.
Suuret metsätuhot ovat entistä todennäköisempiä Euroopassa. Talvien muuttuessa lauhemmiksi ja sateisemmiksi puustoa kaatuu talvimyrkyissä aiempaa herkemmin, kun roudaton maa ei enää sido puiden juuristoa. Vakavat myrskytuhot ovat kollektiivinen tragedia, joihin liittyy kuitenkin vahva ekologinen hyötynäkökulma. Metsien monimuotoisuudelle myrskyn lisäämä lahopuu ei ole haitaksi.
