Aika ajoin olemme tilanteessa, jossa laillista elinkeinoa harjoittava metsätyöntekijä joutuu häirinnän kohteeksi kenenkään siihen puuttumatta. Valitettavasti asia harvoin herättää tästä näkökulmasta laajempaa yhteiskunnallista keskustelua tai mielenkiintoa.
Häirinnällä tarkoitan tilannetta, jossa perustuslain mukaan laillista elinkeinoa harjoittavaa metsäkoneyritystä, joko yrittäjää itse tai hänen palkollista kuljettajaansa, estetään tekemästä hänelle määrättyä työtä eli korjaamaan uusiutuvaa raaka-ainetta metsästä. Häiritsijät unohtavat sen, että kuljettaja on hankkimassa elantoansa lain vaatimusten ja esimerkiksi metsäsertifioinnin standardien mukaisesti.
Hakkuun estämisestä on säädetty metsälaissa seuraavaa: ”Joka tarkoituksenaan häiritä tämän lain mukaisesti suoritettavaa metsän hakkuuta oikeudettomasti oleskelee hakkuun käynnissä ollessa sen välittömässä vaikutuspiirissä siten, että hän estää hakkuun, on tuomittava, jollei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, metsän hakkuunestämisestä sakkoon.” Tämän lisäksi on huomattava, että luvatta ja työkoneen kuljettajan tietämättä työkoneen varoalueelle tunkeutuminen on aina merkittävä turvallisuusriski tunkeutujalle. Näin siksi, että kuljettajan mahdollisuus nähdä työkoneen ohjaamosta kaikissa tilanteissa koko työkoneen varoalueella on rajallinen.
Mitä metsissä siis todellisuudessa pitäisi saada tehdä? Ensinnäkin laajat jokamiehenoikeudet mahdollistavat jokaiselle Suomessa oleskelevalle luonnossa liikkumisen ilon sekä esimerkiksi sienien ja marjojen poimimisen ilman maanomistajan lupaa. Harvaan asutussa maassamme on tilaa ja mahdollisuuksia monenlaiseen luonnosta nauttimiseen
Toiseksi metsätalouden harjoittaminen on Suomessa laillinen elinkeino. Jo 1800-luvun lopulla Suomeen säädettiin yleinen metsälaki, jossa sanottiin, että ”metsää älköön hävitettäkö”. Vaikka puuraaka-aine on uusiutuvaa, metsälaki takaa osaltaan, että metsiä hyödynnetään kestävällä tavalla. Nykyisessä metsälaissa on uudistamisvelvoite aina, kun uudistamisen kriteerit täyttyvät. Metsälaki turvaa myös ekologista kestävyyttä säilyttämällä luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt. Metsälakia tukevat mm. luonnonsuojelulaki ja vesilaki sekä vapaaehtoisuuteen perustuva metsien suojeluohjelma METSO.
Metsälain vaatimusten lisäksi on olemassa joukko erilaisia ja erinomaisia työkaluja sekä toimintamalleja, joilla toimintaa voidaan parantaa ja tekemisen laatua todentaa. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita metsien sertifiointi. Lähes 90 prosenttia talousmetsistämme hoidetaan metsäsertifioinnin kansainvälisiä kriteerejä noudattaen. Puupohjaisia tuotteita ostavat yritysasiakkaat ja kuluttajat voivat olla varmoja ostavansa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä tuotteita, mikäli tuote on sertifioitu. Sertifiointia täydentää talousmetsien monipuolinen luonnonhoito, joka tähtää metsäluonnon monimuotoisuuden vahvistumiseen.
Ei voi olla jatkossa niin, että eri kestävyyden mittareilla mitattuna yhtä tunnollisimmista aloista voidaan häiritä surutta ja ilman laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja seuraamuksia. Mikäli haluaa vaikuttaa kestäviin toimintatapoihin Suomessa, on suotavaa suunnata voimavarat yhteistyössä lakien valmisteluprosesseihin, metsäsertifiointijärjestelmien kriteerien kehittämiseen tai osallistua muihin alan avoimiin kehitysfoorumeihin. Näin toimien aikaansaadaan demokraattisen yhteiskunnan hyväksymä paras mahdollinen kompromissi kestävyyden eri osa-alueiden suhteen ja turvataan työrauha laillisen elinkeinon harjoittamiselle.
Suomessa luonnosta nauttiminen ja metsien taloudellinen hyödyntäminen kulkevat käsi kädessä – toivottavasti myös jatkossa. Kaikki laillista elinkeinoa metsässä harjoittavat toimijat ovat työrauhansa ansainneet.