Euroopan komissio julkaisi keskiviikkona Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, odotetun Green Dealin, joka hahmottelee suuntaviivoja Euroopan ilmasto- ja ympäristötoimille. Suomessa tämä puheenjohtaja Ursula von der Leyenin ensimmäinen voimannäyte jäi uutisvirrassa muiden asioiden varjoon. Tämä on harmi. Green Deal on niin suuri ja tärkeä kokonaisuus, että siitä sietää keskustella huolella ja harkiten.

Green Dealin tavoitteena on luoda vuoteen 2050 mennessä Euroopasta maailman ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa. Samalla tavoitteena on pitää Euroopan talous globaalisti kilpailukykyisenä, luoda työpaikkoja ja parantaa ihmisten elämänlaatua. Tavoitteet on asetettu korkealle.

Minua huolettaa tässä ohjelmassa kaksi asiaa.

Ensimmäinen huolenaiheeni on se, että tähtäintä siirretään nyt kovin nopeasti. Maali uhkaa kadota. Ohjelman myötä ollaan pikavauhdilla päivittämässä laajasti sellaistakin energia- ja ilmastolainsäädäntöä, joka ei vielä ole edes astunut voimaan. Kun juuri sovittuja energiatehokkuutta, uusiutuvaa energiaa, taakanjakoa ja maankäyttösektoria koskevia lainsäädäntöjä käydään avaamaan, sotketaan jäsenmaiden tuoreet suunnitelmat ja yritysten näkymät tuleville vuosille. Lisäksi päästökauppajärjestelmä pysyy pitkään jatkuneessa muutoksen tilassa. Nyt syntyy pahimmillaan epävarmuutta, joka hidastaa, ei nopeuta, tarvittavaa muutosta.

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii toimia kaikilta, tietenkin myös teollisuudelta. Teollisuudella on mahdollisuus ottaa merkittäviä askelia kohti ilmastoneutraliteettia, esimerkiksi metsäteollisuus on jo niin tehnyt, mutta tulevat investoinnit uuteen teknologiaan vaativat selkeää näkymää ja ennustettavuutta. Siksi tähtäimen siirtäminen liian nopeasti voi kääntyä itseään vastaan. Ymmärrän hyvin, että ilmastonmuutosta pysäytettäessä ei ole yhtään aikaa hukattavaksi. Joskus maaliin kuitenkin pääsee nopeammin, kun ei hötkyile.

Toinen minua huolettava asia liittyy metsiin ja puunjalostukseen. Näitä näkyy kovin vähän puilta ja sekin vähä ilmastopolitiikan ja luonnon monimuotoisuuden suojelun näkökulmista. Nämä näkökulmat ovat erittäin tärkeitä, mutta vain osa kokonaisuudesta. Tarvitaan laajempi horisontti.

Puunjalostuksella ja metsätaloudella on valmiudet, väkevä halu ja näkemyksellisyyttä tuottaa kestäviä ilmastoratkaisuja koko planeetalle. Uusiutuvasta ja karttuvasta puuraaka-aineesta valmistetut tuotteet sekä hyvä ja kestävä metsänhoito hillitsevät ilmastonmuutosta. Tämä hyvä näkyy Green Dealissa aivan liian kapeasti. Jäsenvaltiot ja metsäsektori ovat ajaneet uuden EU:n metsästrategian laatimista osana Green Dealia. Metsästrategia on nyt mukana, mutta alistettuna vahvasti osaksi luonnon monimuotoisuuden suojelua. Metsätalouden kokonaisvaltaista kestävyyttä ei mainita lainkaan osana strategian päivitystä.

Suomella olisi nyt paljon annettavaa. Suomalainen tapa hoitaa metsiä sopisi esimerkiksi kaikille. Metsät voivat olla hyvinvoinnin lähde, joka myös tarjoaa ratkaisuja ilmastohaasteisiin. Metsäteollisuus ja metsät ovat avainasemassa siirryttäessä hiilineutraaliin Eurooppaan.

Kun Green Dealia nyt edistetään, olisi tärkeää, että Suomen uusi hallitus ja europarlamentaarikot työskentelisivät hartiavoimin sen puolesta, että turhan kapeaksi jäänyt näkökulma metsiin tarkentuisi ja metsien suomat mahdollisuudet tuotaisiin osaksi ohjelmaa.