Pienenevät ikäluokat luovat paineita tulevien työntekijöiden – parhaiden sellaisten – hankkimiseen. Tämä oli selvästi huomattavissa muun muassa Suomen opinto-ohjaajien päivillä Hämeenlinnassa, jossa eri koulut, alat, ammattiliitot ja järjestöt markkinoivat alaansa opoille. Opot nähdään yleissivistävän koulutuksen eli peruskoulujen yläluokkien ja lukioiden tärkeimpänä vaikutuskanavana, kun on kyse jatko-opintopaikasta ja ammatinvalinnasta.
Asenteisiin ja imagoon vaikuttavat monet tekijät, kuten media, vanhemmat, kaverit ja opettajat. Ne alat, joita nuoriso ei koe houkutteleviksi, ovat todellisissa ongelmissa, sillä kilpailu on kovaa. Metsäteollisuus sai valita vielä 10 vuotta sitten parhaat opiskelijat päältä, sillä alalle oli tunkua. Kiinnostus alan opiskelupaikkoihin kuitenkin väheni rakennemuutoksen myötä ja opintolinjoja lakkautettiin. Osaajia tarvitaan edelleen ja esimerkiksi puurakentamisen taitajista on pulaa.
Metsäteollisuus palkkasi koulu-coachin yhdistämään koulut ja yritykset. Elinkeinoelämän alainen Taloudellinen tiedotustoimisto on jo pitkään kehittänyt koulujen ja yritysten välistä yhteistyötä. Koska malli on toimiva ja välineet kunnossa, niin elinkeinoelämän nuoriso-ohjelman toteuttamiseen on käytetty Tat:n koulu-coach verkostoa.
Aloitin koulu-coachin työni Etelä-Karjalassa, metsäteollisuuden Mekassa, viime joulukuussa. Toimintani painopiste on Kaakkois-Suomessa; maailman toiseksi suurimmassa alan keskittymässä. Koulutukseltani olen peruskoulun historian ja yhteiskuntaopin opettaja, joten työelämätietojen ja taitojen opettaminen sekä yritysvierailut ovat olleet arkipäivääni lähes 20 vuotta.
Metsäteollisuuden rakennemuutosvuosina yhteistyö koulujen kanssa väheni, mutta nyt on aika rakentaa uudelleen yhteistyökuvioita. Vanhojen, hyviksi koettujen työmuotojen, kuten yritysvierailujen, kummiluokkien ja 9-luokkalaisten työharjoittelun rinnalle on kehitetty uuttakin.
Yksi mielenkiintoisimmista uusista yhteistyötyömuodoista on ns. opeTET, jossa aineenopettajat tutustuvat esim. päivän ajan yrityksen toimintaan ja saavat näin kuvan työelämän vaatimuksista sekä ammattien kirjosta. Ideaalitapauksessa jokainen koulun opettaja antaa opetuksen ohella ammatinvalinnan ohjausta. Näin opeTET tulisi nähdä koulutuksena ja se pitäisi saada pysyväksi käytännöksi – asian tärkeyteen on herätty monella taholla.
Niin yrityksissä kuin kouluissakin on otettu tarjoamani lisäresurssi hyvin vastaan. Tahtoa on molemmissa osapuolissa; kumpikin tarvitsee toisiaan. Opettajat saavat isompia oppilaitaan motivoitumaan opiskeluun ja yritykset pystyvät kertomaan suoraan opettajille, millaisia vaatimuksia heillä on työnhakijoille.
Metsäteollisuus haluaa jatkossakin päteviä työntekijöitä, sillä perinteinen metsäteollisuus on biotaloutta, jossa tarvitaan moniosaajia uusien liiketoimintojen kehittäjiksi.
