Suomalainen metsäteollisuus on energiatehokkuudessa Euroopan mallioppilaita. Fisherin vuoden 2019 selvityksen perusteella suomalainen paperi- ja selluteollisuus pärjää energiatehokkuuden maavertailussa keskimääräistä paremmin. Tulokset eivät yllätä, sillä energiatehokkuuteen on panostettu suomalaisilla metsäteollisuuden tehtailla jo kauan ja yrityksissä toteutetaan vuosittain valtavasti toimenpiteitä. Energiatehokkuudella on myös varsin suuri merkitys jo pelkästään tuotannon kulujen kannalta.
Toinen suomalainen erityispiirre on elinkeinoelämän ja valtiovallan välinen vapaaehtoinen energiantehokkuussopimusjärjestelmä, mikä on osoittautunut toimivaksi ohjauskeinoksi. Sopimuksessa asetetaan ohjeellisia tavoitteita ja velvoitetaan toimimaan, mutta samalla yrityksille on annettu vapaus kartoittaa ja tehostaa siellä, missä se on fiksuinta. Metsäteollisuuden lähes kaikki energiankäyttö on tänä päivänä energiatehokkuussopimuksen piirissä. Motivan vuoden 2019 tuloksien mukaan metsäteollisuusyrityksissä toteutettiin jokin energiatehokkuusinvestointi tai toimenpide keskimäärin joka kolmas päivä. Näiden seurauksena energian käyttö on tehostunut 999 gigawattitunnin verran kyseisen vuoden aikana. Säästyvä energia vastaa 54 000 sähkölämmitteisen omakotitalon energiankulutusta.
Energiatehokkuus sekoittuu helposti energian käytön rajoittamiseen. Pahimmillaan energian käytön rajoittaminen toteutuu sulkemalla toimintoja. Todellisuudessa uusi viimeisen päälle energiatehokas tehdas ei vähennä, vaan lisää energian käyttöä. Energian käytön lisääminen ei kuitenkaan ole ongelma, sillä kasvihuonekaasupäästöille on asetettu EU:ssa tiukat rajoitteet. Uusiutuvalle energialle vaikuttaa päinvastoin olevan huomattavasti lisätarvetta, sillä useat päästöjä vähentävät tekniikat näyttäisivät nostavan energian kulutusta. Ei liene epäselvää, mihin tulisi pyrkiä.
Valitettavasti Brysselissä päättäjillä elää vahvana käsitys, että energian käytön rajoittaminen on energiatehokkuutta. Samalla rajoitetaan kuitenkin myös uusiutuvan energian ja energiaa vaativien tekniikoiden mahdollisuuksia. Komission puheenjohtaja Ursula Von Der Leyen piti 16.9. unionin tilaa koskevan puheen, jonka yhteydessä julkaistiin komission linjaus vuoden 2030 kasvihuonekaasupäästötavoitteen nostamiseksi huomattavan kunnianhimoiselle tasolle (-55%). Tavoitteen saavuttamiseksi komissio arvioi, että energian käyttöä tulee rajoittaa merkittävästi nykyistä rajummin. Samaan aikaan jäsenmaat arvioivat omissa komissiolle toimittamissa ilmastosuunnitelmissaan, ettei käyttöä voida järkevästi vähentää Euroopassa edes nykyisien rajoitushalujen tasolle. Kasvihuonekaasupäästöille on asetettu rajat, joten on vaikeaa ymmärtää, mihin halu rajoittaa energian käyttöä perustuu. Euroopassa olisi ensiarvoisen tärkeää poistaa lainsäädännöstä energian käytön rajoitukset ja keskittyä energiatehokkuuden parantamiseen.
