Rohkenisin olla hieman eri mieltä siitä, mitä Helsingin Sanomat kertoi lauantaina 19.2. pääkirjoituksessa suomalaisesta metsäteollisuudesta. Pääkirjoituksessa vertailtiin Suomen teollisuutta Ruotsiin muutaman esimerkin perusteella, vaikka metsäteollisuuden rakenteessa ei ole oleellista eroa maiden välillä. Se, missä eroa todella syntyy, on suhtautumistavassa alaa kohtaan.

Miksi sitten Suomessa suhtaudutaan alaan niin perusteettoman negatiiviseksi? Nousihan alan tuotannon arvo viime vuonna 23 prosenttia edelliseen verrattuna. Millä muulla alalla on tapahtunut samoin tai millä muulla alalla olisi niin suuri positiivinen vaikutus koko kansantalouteen? Sen sijaan meidän pitäisi keskittyä siihen, miksi Suomessa harjoitetaan niin surkeaa teollisuuspolitiikkaa ja mikä vaikutus on esimerkiksi puumarkkinoiden toimimattomuudella metsäteollisuuden lopetuksiin ja haasteisiin. Nämä asiat ovat Ruotsissa hoidettu paljon paremmin. Kyllä Ruotsissakin tehdään paperia, sahatavaraa, kartonkia ja sellua, eikä kukaan kyseenalaista, että siinä olisi jotain vikaa. Näin on kuitenkin Suomessa.

Metsäteollisuuden jatkojalosteissa on paljon mahdollisuuksia, mutta metsäteollisuuden jatkojalosteita ei tehdä ilman kilpailukykyistä perustuotantoa ja -tuotteita. Tämä pätee niin puurakentamiseen kuin esimerkiksi pakkauksiinkin. Markkinoiden etäisyyden ja kotimarkkinamme rajallisuuden takia olemme kuitenkin sidottuja melko bulkkimaisiin tuotteisiin ja siksi kilpailukykyiset raaka-aine-, energia- ja työvoimakustannukset ovat metsäteollisuudelle oleellisen tärkeitä. Suomi on niin hyvässä kuin pahassakin maailman kalleimman raaka-aineen maa. Joskus siitä lähtökohdasta on vain niin vaikea lähteä kehittämään jatkojalosteita. Yritystä ei ole kuitenkaan puuttunut. Olkoon esimerkkinä siitä vaikka Heinolaan nouseva Suomen korkein puukerrostalo.

Yksi tärkeimmistä tulevaisuuden kysymyksistä ei ole meneekö jollain paperilajilla jatkossa huonommin vaan onko meillä käytettävissä kilpailukykyistä puuraaka-ainetta ylipäätään tuotteitamme varten. Suomen metsät kasvavat enemmän kuin koskaan (noin 100 miljoonaa kuutiota vuodessa), mutta niitä ei enää hyödynnetä siten kuin olisi mahdollista. Metsät ovat siirtyneet omistajille, jotka eivät ole riippuvaisia metsien tuloista ja joita kiinnostaa puunmyynti vain huippuhinnoilla ja jotka haluavat välttää, hyvin ymmärrettävästi, kaikin keinoin veronmaksua. Metsistä halutaan kuitenkin tuottoa vaikkei niitä hyödynnetä. Tähän bioenergiatavoite tarjoaa mahtavan mahdollisuuden. Maksatetaan veronmaksajilla bioenergia- ja metsänhoitotukien kautta säännöllistä tuloa metsänomistajille sinä aikana kun puunmyyntiä ei koeta houkuttelevaksi.

Tähän tavoitteeseen on nyt saatu mukaan myös metsäntutkimuslaitos METLA, jota käytetään härskisti omien poliittisten tavoitteiden ajamiseen. Yritetään perustella virheellisesti, että metsäteollisuus ei enää jatkossa puuta tarvitse ja että tätä kysyntävajetta varten tarvitaan tukea puun polttoon saattamiselle. Tämä on erittäin vahingollista teollisuudelle, joka tarvitsee raaka-ainetta ja pystyy sitä käyttämään ilman yhteiskunnan tukea. Pitäisi isänmaan nimissä löytää näille ”tutkimusryhmille” vähemmän vahingollisia tehtäviä.

Puukauppa on Suomessa pahemmin jumissa kuin koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi Versowoodissa ei ole koko 2000-luvulla käyty yhtä vähän puukauppaa kuin tänä vuonna. Käyttö ja tarpeet ovat kyllä olemassa. Sen sijaan, että manataan metsäteollisuuden loppua, pitäisi lähteä Ruotsin linjalle: laitetaan metsäteollisuus nostamaan Suomi talouskriisistä. Olemme laskeneet täällä Vierumäellä, että Suomessa voitaisiin lisätä yksityismetsien hakkuita helposti 15 miljoonaa kuutiota nykyisestä 50 miljoonasta. Tällä olisi noin 2 miljardin euron positiivinen vaikutus kansantalouteemme. Tuo 15 miljoonan lisäkäyttö Suomessa tarkoittaisi esimerkiksi seuraavia asioita:

-kantorahaa metsänomistajille + 700 miljoonaa euroa

-sahateollisuudelle raaka-ainetta 7 miljoonaa kuutiota lisää ja vientituloja + 600 miljoonaa euroa

-sellu- ja paperiteollisuudelle kuitupuita ja sivutuotteita noin 8 miljoonaa kuutiota ja siitä vientituloja noin + 800 miljoonaa euroa

-energiantuotantoon 4 miljoonaa kuutiota (3,2 TWh) kuoria ja hakkuutähteitä ilman tukirahaa

-verotuloja valtiolle

-työpaikkoja noin 30 000

Nämä hienot mahdollisuudet jäävät nyt muiden poliittisten tavoitteiden varjoon.

Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusosiossa 24.2.2011.