‍

Metsäteollisuus on energiaintensiivinen mutta erittäin energiatehokas toimiala. Energiatehokkuus sekoittuu valitettavan usein energian käytön rajoittamiseen. Energiatehokkuuden logiikka tulisikin ymmärtää panos-tuotos-suhteen avulla. Energiatehokkuutta on, kun sama tuotantotaso saavutetaan pienemmällä energiamäärällä tai suurempi tuotantotaso nykyisellä energiamäärällä.

‍

Fisherin vuoden 2019 selvityksen perusteella suomalainen paperi- ja selluteollisuus pärjää energiatehokkuuden maavertailussa keskimääräistä paremmin. Tulokset eivät yllätä, sillä energiatehokkuuteen on panostettu suomalaisilla metsäteollisuuden tehtailla jo kauan ja yrityksissä toteutetaan vuosittain valtavasti toimenpiteitä. Energiatehokkuudella on myös varsin suuri merkitys jo pelkästään kustannuskilpailukyvyn kannalta.

‍

Suomessa toimivaksi ohjauskeinoksi energiatehokkuuden parantamiseksi on osoittautunut yritysten vapaaehtoinen energiatehokkuussopimusjärjestelmä. Sopimuksessa asetetaan ohjeellisia tavoitteita ja velvoitetaan toimimaan, mutta samalla yrityksille annetaan vapaus kartoittaa ja tehostaa siellä, missä se on fiksuinta. Lähes kaikki metsäteollisuuden energian käyttö on tänä päivänä energiatehokkuussopimuksen piirissä. Motivan vuoden 2020 tuloksien mukaan metsäteollisuusyrityksissä toteutettiin keskimäärin 8 energiatehokkuusinvestointia tai toimenpidettä kuukaudessa. Näiden seurauksena energian käyttö on tehostunut 715 gigawattitunnin verran viime vuoden aikana. Säästynyt energia vastaa yli 38 000 sähkölämmitteisen omakotitalon energiankulutusta.

‍

Valitettavasti Brysselissä päättäjillä elää sitkeästi virheellinen käsitys, että energian käytön rajoittaminen on energiatehokkuutta. Komission kesällä julkaiseman Fit for 55 -paketin mukaan Euroopan hiilidioksidipäästöjä halutaan pienentää 55 % vuoden 1990 tasosta.  Ehdotetun uuden energiatehokkuusdirektiivin mukaan loppuenergian käyttöä rajoitetaan siten, että sen käyttökatto Suomelle olisi 255 TWh vuonna 2030. Tavoite on pahasti ristiriidassa komission muiden ehdotusten kanssa, kun otetaan huomioon Suomen nykyinen vuotuinen loppuenergian käyttö 301 TWh (2019) ja suunnitelmat teollisuuden irtautumiseksi hiilidioksidipäästöistä prosesseja sähköistämällä. Useat hiilidioksidipäästöjä vähentävät menetelmät näyttäisivät lisäävän eivätkä suinkaan pienentävän energiankäyttöä. Kasvihuonekaasuille on jo asetettu rajat, joten on vaikea ymmärtää, mihin halu rajoittaa energian käyttöä perustuu.

‍

On tärkeää muistaa, että suomalainen metsäteollisuus toimii globaaleilla markkinoilla, jossa kustannuskilpailukyvyn ylläpitäminen on erittäin tärkeää. Kansallisten ja EU:n laajuisten politiikkatoimien aiheuttama kustannusten nousu lisää painetta tuotannon siirtymiselle alempien tuotantokustannusten maihin, mikä yleensä lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Euroopassa olisikin ensiarvoisen tärkeää poistaa lainsäädännöstä energian käytön rajoitukset ja keskittyä ilmastonmuutoksen syihin, joita voidaan ehkäistä parantamalla energiatehokkuutta sekä lisäämällä uusiutuvaa energiaa.

‍

Lue lisää: Viisi faktaa metsäteollisuuden energiatehokkuudesta