Suomessa käydään paljon keskustelua metsien käytöstä. Yksi viime aikoina paljon esillä ollut teema on metsäluonnon monimuotoisuus ja miten siitä huolehditaan maassa, jossa metsien talouskäytöllä on suuri merkitys.

Käytännössä toimet ovat yhdistelmä talousmetsissä laajasti tehtävää luonnonhoitoa, jota täydennetään monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaiden kohteiden suojelulla. Niistä molemmat ovat kehittyneet isoin loikin etenkin viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

Metsäsertifiointi on tuonut talousmetsien luonnonhoidon Suomessa osaksi arkimetsänhoitoa 90-luvun lopulta lähtien. Kyseessä on Suomen suurin ympäristöliike, jossa sadat tuhannet metsänomistajat sitoutuvat toimiin metsäluonnon ja vesistöjen puolesta laajemmin kuin laki vaatii. Säästöpuiden jättäminen, lahopuun säästäminen ja vesistöjen suojakaistat ovat esimerkkejä toimista, jotka ovat vakiintuneet osaksi metsien jokapäiväistä hoitoa sertifioinnin myötä. Viime vuosina on kiinnitetty erityistä huomiota lahopuun säästämiseen ja sen luomiseen tekemällä tekopökkelöitä.

Suomen metsien suojelupinta-ala on 80-luvun alusta viisinkertaistunut. Etenkin tiukasti suojeltujen metsien osuus on erityisen suuri: metsäpinta-alastamme 9 % on tiukasti suojeltua, mikä muodostaa yli puolet koko Euroopan tiukasti suojelluista metsistä.

Metsien suojelun ytimen muodostavat lailla suojellut alueet. Suojelupinta-ala kasvaa jatkuvasti etenkin vapaaehtoisen suojelun ansiosta. Sitä toteutetaan metsäsektorin ja ympäristöjärjestöjen laajasti tukemana METSO-monimuotoisuusohjelmassa, jonka puitteissa on suojeltu pysyvin ja määräaikaisin sopimuksin jo yli 100 000 hehtaaria metsää. METSO on ollut niin onnistunut, että vastaavaa mallia ollaan laajentamassa myös muihin elinympäristöihin. Suomalainen vapaaehtoisuuteen perustuva suojelu kiinnostaa ympäri Eurooppaa ja myös Euroopan komissiota.

Toimia luonnon hyväksi kehitetään jatkuvasti tiedon tarkentuessa. Esimerkiksi maailmankin mittakaavassa hyvin laajat uhanalaisten lajien ja luontotyyppien kartoitukset ovat korostaneet edelleen tarvetta edistää metsien luonnonhoitoa ja suojelua. Tähän on nyt hyvä tilaisuus, sillä parasta aikaa ovat käynnissä sekä metsäsertifiointijärjestelmien (FSC ja PEFC) vaatimusten päivitykset että METSO-ohjelman jatkon suunnittelu. Näiden ja muun kehitystyön myötä huomisen metsätaloudessa pystytään luonto ottamaan entistäkin paremmin huomioon.

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 24.8.2020