Marraskuun viimeisenä päivänä julkaistun komission talvipaketin yksi odotetuimmista esityksistä oli biomassan kestävyyskriteerit. Niitä odottaessa olo oli kuin lapsena, kun jännitti joulukalenterin ensimmäisen luukun avaamista. Joitakin luukkuja tuli silloin kurkittua jo ennen varsinaista h-hetkeä – ja niin nytkin, sillä komissiosta tihkui tietoa kriteerien sisällöstä hyvissä ajoin ennen julkaisupäivää.
Ehdotus uusiutuvan energian direktiiviksi laajentaa kestävyyskriteerit koskemaan nestemäisten biopolttoaineiden lisäksi myös sähkön ja lämmön tuotantoa kiinteistä ja kaasumaisista biopolttoaineista. Nyt me sitten saamme ne kriteerit, joiden valmisteluun olemme vaikuttaneet jo usean vuoden ajan siten, että ne soveltuisivat mahdollisimman hyvin suomalaiseen metsätalouteen.
Metsäperäiset biomassat on komission ehdotuksessa erotettu omaksi kokonaisuudekseen. On hyvä, että metsäbiomassalla on samat kriteerit riippumatta siitä, tuotetaanko siitä sähköä, lämpöä vai polttoainetta auton tankkiin. Lisäksi on hyvää se, että kestävyyttä ei tarvitse erikseen todentaa metsäteollisuuden prosessitähteistä.
Kestävyyden tarkastelu on komission ehdotuksessa kaksivaiheinen. Ensin katsotaan, varmistavatko valtion lainsäädäntö, seurantajärjestelmät ja edistämistoimet tiettyjen kriteerien täyttymisen. Lisäksi valtion on oltava mukana ilmastosopimuksissa ja -raportoinnissa. Jos valtion tasolla keinot eivät jossakin riitä, siirrytään metsätilatasolle.
Suomessa on mm. toimiva ja kattava metsä- ja ympäristölainsäädäntö, kansainvälisesti ainutlaatuinen kuviopohjainen metsään.fi -järjestelmä sekä Euroopan yksi kattavimmista ja pitkäaikaisimmista valtakunnan metsien inventointimenettelyistä. Kestävän metsätalouden edistämistoimetkin ovat mittavat. Suomi on lisäksi EU:n jäsenvaltiona vahvasti mukana kansainvälisissä ilmastosopimuksissa. Tämän työkalupakin luulisi riittävän siihen, että valtion tason tarkastelu meillä riittää. Jos ei, niin karille karahtaa kyllä melkoinen joukko muitakin maita.
Nyt käsissämme on kuitenkin vasta komission esitys, ja matka lopulliseen direktiiviin on vielä kovin, kovin pitkä. Euroopan parlamentti tarttuu uusiutuvan energian direktiiviin ja kestävyyskriteereihin vuoden 2017 alussa. Raportööreillä on parlamentin valmistelussa suuri merkitys, ja suomalaiset mepit ovatkin osoittaneet kiitettävää kiinnostusta ottaa vastuuta tässä suomalaiselle metsäsektorille tärkeässä aloitteessa.
Parlamentin lisäksi hihat käärii neuvosto, joka koostuu EU:n jäsenvaltioista. Siinäkään joukossa näkemykset eivät ole yhtenäiset, ja Suomen onkin otettava selkeä johtajan asema metsäisten maiden viestin viejänä. Seuraavaa puheenjohtajamaata Maltaa eivät metsäisen Pohjolan asiat taida juuri kiinnostaa, mutta onneksi Viro ottaa nuijan käteen vuoden jälkipuoliskolla. Me sidosryhmät olemme vaikuttamisessa koko ajan mukana. Edessä on monen monta matkaa Helsingin ja Brysselin välillä, mutta onneksi Finnair tuo illaksi kotiin…
