Keneltäkään ei ole jäänyt huomaamatta, että maailma muuttui surullisella tavalla 24.2.2022. Tänä vuonna Matin päivän perusteella ei tehty ennusteita pelkästään tulevan kesän säästä. Sodan vuoksi toimintaympäristö muuttui välittömästi ja muutokset heijastuivat myös metsäalalle. Tämän pitää vaikuttaa metsäpolitiikkaan ja sitä ohjaavaan kansalliseen metsästrategiaan. Metsästrategian tulee elää ajassa ja onneksi sitä paraikaa päivitetään maa- ja metsätalousministeriössä.


Kansallisessa metsästrategiassa on tärkeää tehdä valintoja. Mikäli strategiaan kirjataan kaikkien sidosryhmien kaikki toiveet, puhutaanko enää valinnoista, joiden avulla niukkoja resursseja suunnataan toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi? Resurssit ovat valitettavasti rajalliset, vaikka kaikki eivät sitä näytä ymmärtävän.
‍

Yksi keskeinen sodan aiheuttama muutos koskee puumarkkinoita. Suomeen tuotiin vuonna 2021 puuraaka-ainetta Venäjältä 9,3 miljoonaa kuutiometriä, joka oli noin 10 prosenttia Suomessa sijaitsevan metsäteollisuuden koko raaka-ainekäytöstä. Nyt tuonti on loppunut.
‍

Muuttunut tilanne vie meidät keskeisten kysymysten äärelle. Haluammeko metsäpolitiikalla turvata teollisuuden kilpailukykyä kannustamalla aktiiviseen ja kestävään metsien hoitoon tai kehittämällä metsänomistusrakennetta. Vai onko päättäjien tavoitteena alhaisempi tuotannon taso? Metsäteollisuuden näkemyksen mukaan ensimmäinen vaihtoehto olisi Suomelle ja suomalaisille parempi.
‍

Aktiivisen metsätalouden edistäminen ei kartuta yksinomaan metsänomistajien tai teollisuuden etua. Aktiivisen metsätalouden kautta voidaan edistää myös ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista. Panostamalla metsien kasvua lisääviin toimiin sekä metsitykseen kiihdytämme myös hiilen sitoutumista puustoon. Kohdentamalla jatkuvaa kasvatusta reheviin korpiin ja lopettamalla turvemaiden metsäkadon, turvaamme myös maaperähiilen säilymistä. Metsäteollisuuden ilmastotiekartta osoittaa, että ilmastotoimien ja metsäalan kilpailukyvyn ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään.
‍

Kansallisessa metsästrategiassa myös luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on tärkeä teema. METSO- ja Helmi-ohjelmien toteuttaminen ympäristö- sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteistyöllä on äärimmäisen tärkeää. Hyvä panos-tuotos -suhde tulisi ottaa ohjenuoraksi monimuotoisuuden turvaamisessa. Toimenpiteitä tulisi siten kohdentaa esimerkiksi heikkotuottoisten ojitettujen turvemaiden ennallistamiseen sekä perinnebiotooppien, lehtojen ja paahderinteiden kunnostukseen. Tarvittava tieto on jo olemassa, enää pitäisi sisäistää kustannustehokkuusajattelu luontokadon pysäyttämisen toimenpiteissä.
‍
Kuluva vuosi on tärkeä kansallisen metsäpolitiikan näkökulmasta. Samanaikaisesti meillä on huoli valtion velkaantumisesta. Metsäalan kilpailukyvyn kehittämisessä on kuitenkin se hyvä puoli, että ala tuottaa kehittyessään entistäkin enemmän euroja valtion kassaan. Metsäteollisuus arvoketjuineen antaa työtä ja toimeentuloa lähes 100 000 suomalaiselle ja luo yhteiskuntamme hyvinvoinnin pohjaksi vuosittain yli 3,5 miljardin euron verokertymän. Miltä sinä haluaisit näiden tunnuslukujen tulevina matteina näyttävän?
‍